Kolumni

Aloittelijan asenteella mestariksi

Aloittelijan asenne on uskallusta kyseenalaistaa entinen, rohkeutta laittaa kaikki peliin.

Nuorten kiekkoleijonien maailmanmestaruus riemastutti, vaikken penkkiurheilija olekaan.

Jännitysnäytelmä oli huikea, mutta minut hurmasi etenkin nuorten kiekkoilijoiden asenne. Luulen, että lopulta juuri se myös ratkaisi kullan. Takana on toki suunnattomasti työtä, osaamista ja lahjakkuutta, mutta niin on varmasti muillakin joukkueilla.

Me teimme sen yhdessä, hehkutti lähes jokainen pelaaja. Se on tärkeää, muttei kyse ole pelkästään siitä. Nuorista leijonista välittyi myös sellaista hienoa, oikeanlaista nöyryyttä, jota kutsutaan aloittelijan asenteeksi tai aloittelijan mieleksi.

 

Aloittelijan asenne ei tarkoita sitä, että on aloittelija. "Aloittelijan mieli on ennakkoluuloton ja avoin, vaatimaton ja nöyrä”, kirjoittaa Minna Eväsoja Shoshin – Aloittelijan mieli -kirjassaan.

"Ettei vaan luulis ittestään liikoja." Vähän sillä asenteella on moni meistä keski-ikäisistä ja vanhemmista suomalaisista kasvatettu.

Menestymiseen tarvittavaa nöyryyttä ei kuitenkaan saada aikaan nujertamalla, päinvastoin. Oikeanlainen nöyryys ei nollaa osaamista, vaan pohjautuu siihen, että tietää mitä osaa.

Se on tinkimättömyyttä. Tullakseen taitavaksi on harjoiteltavasti kärsivällisesti. Ajattelen, että aloittelijan mieli on myös kykyä nollata mieli menneistä pettymyksistä.

Rohkeuttakin se on. Uskallusta kyseenalaistaa entinen, rohkeutta laittaa kaikki peliin. Nuorten leijonien tapauksessa se tarkoitti rohkeutta voittaa.

 

(Työ)elämässä tarvitaan aloittelijan asennetta ehkä enemmän kuin koskaan. Maailma muuttuu niin käsittämätöntä vauhtia, että viime vuonna oppimani asiat eivät välttämättä enää pidäkään paikkaansa. Harva se ala, jolla ei nyt puhuttaisi elämänikäisestä oppimisesta.

Se ei tarkoita sitä, että kaikissa asioissa pitää koko ajan aloittaa alusta. Eikä sitä, että kaikki tähän asti kartuttamani osaaminen olisi yhtäkkiä arvotonta. Haaste on osata päivittää osaamista hetken tarpeisiin.

 

Yhtä tuoretta maailmanmestaria olen seurannut ihan vierestä. Työkaverini, Kantrin graafikon Stiina Hovin suunnittelema postimerkki valittiin hiljattain Espanjassa maailman parhaaksi postimerkiksi. Sitä ennen merkki oli valittu Suomen kauneimmaksi.

Postimerkkiä suunnitellessaan Stiina oli ensikertalainen, joka oli päässyt toteuttamaan pitkään salassa vaalimaansa unelmaa. Kantri ja Posti järjestivät muutama vuosi sitten yhdessä latokuvakisan, josta julkaistiin postimerkkivihko. Kisan jälkeen Stiina uskalsi kertoa postilaisille unelmansa. Seuraukset ovat kauniit.

Voitot tulivat yllätyksinä. Lopputulos syntyi siitä, että lahjakas ihminen teki tinkimättömästi ja intohimoisesti jotain, mistä oli aina haaveillut. Kyse on siis samasta kuin jääkiekkoilijoilla, ei se ole lajista kiinni.

 

Kaikista ei tule koskaan maailmanmestareita, vaikka asenne olisikin kohdillaan. Ei ehkä mestareita laisinkaan. Aina ei voita eikä kaikkien tarvitse olla huippuja.

Olennaista onkin silloin matka, ei päämäärä. Juuri siitä on kyse aloittelijan asenteessa.

On niin helppoa rutinoitua, kuvitella, että kun olen tehnyt näitä hommia vuosia, niin tämän minä osaan. Siinä samalla elämä muuttuu helposti harmaaksi ja tylsäksi. Onneksi asenteen ei tarvitse olla iästä kiinni.

Aloittelijan mielellä jokainen päivä tarjoaa uuden mahdollisuuden, jokainen uusi tehtävä voi olla kiinnostava haaste.

Juuri se tekee elämästä niin hienoa.

Lue lisää:

Kantrin graafikko Stiina Hovi teki maailman kauneimman postimerkin – Kuva Nauvon saaristosta hurmasi tuomariston

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Muualla Euroopassa juhannus kuluu kokouksissa

Kaikkien aikojen taistelu työvoimasta

Juustoa Japaniin