Kolumni

Hellan kulmalla: Innostus alkoi tiikerikakusta

Juho Leskinen
Kolumni 11.02.2019

Vaalean ja tumman taikinan pinoamisen loppu­tulos yllättää valmista kakkua leikatessa. Kuviot ovat aina ainutlaatuisia.

Mielenkiintoni leipomiseen alkoi perinteisen tiikeri­kakun teosta vuosia sitten. Yksinkertainen ohje onnistui täydellisesti ensimmäisellä kerralla. Muina kertoina kakku on onnistunut vaihtelevasti.

Vaalean ja tumman taikinan pinoamisen loppu­tulos yllättää valmista kakkua leikatessa. Kuviot ovat aina ainutlaatuisia.

Jännittävin hetki on ollut kuitenkin kakun pudottaminen vuoasta. Korppujauhoa pitää muistaa laittaa reilu kerros, jotta kakku suostuu tipahtamaan. Usein kakku jää ilkikurisesti jumiin vuokaan, ja ulkonäöstä tulee todennäköisesti repaleinen.

Tiikerikakku sopii joka tilanteeseen, ja se on helppo tehdä. Voita pitää muistaa laittaa reilusti, jottei kakusta tule liian kuiva.

Myös kaakaojauheella valmistettua tummaa taikinaa on hyvä olla paljon, jotta sitä riittää pinoamiseen. Yleensä tummaa taikinaa tulee tehtyä liian vähän, eikä se riitä kuvioiden tekoon. Hyvin onnistuneesta tiikerikakusta on iloa kaikille herkuttelijoille, eikä se kauan kestä pöydässä.

Esillepano on täydellinen, kun kakun päälle ripottelee vielä lopuksi tomusokeria. Tomusokerin sijaista voisin joskus kokeilla vaikkapa suklaakuorrutusta. Netistä voi selailla vaikka minkälaisia mukaelmia. Sieltä löytyy muun muassa nonparelleilla koristeltu tiikerikakku.

Tiikerikakun jälkeen olen innostunut tekemään myös muutaman kerran mustikkapiirakkaa äidin­äitini vanhan käsinkirjoitetun ohjeen mukaan. Ohje soveltuu myös muiden piiraiden tekoon.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT