Kolumni

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Mittaamattoman arvokas tomaatti

Ne taimet, jotka selviävät lasten liikakastelulta ja homehtumiselta, joutuvat vielä kovaan testiin kissojen kanssa. Koulin ja siirrän aurinkoisesta paikasta toiseen, kiroilen kissoja ja kyttään yöpakkasia.

Kevät on niin pitkällä, että on korkea aika siirtää ajatukset maailman kalliimpiin tomaatteihin ja muihin laatukasviksiin! Ne ovat nimittäin pian täällä, ympäri Suomen monen puutarhaharrastajan pihoilla, seinänvierustoilla ja parvekkeilla, sekä tietenkin myös minun kasvihuoneessani.

Tunnen vain muutamia ihmisiä, jotka pystyvät harrastamaan tuottoisaa puutarhanhoitoa edullisesti. Laskelmieni mukaan minä en kuulu heihin. Yksi kasvatettu kypsä pihvitomaatti vaatii kaltaiseltani harrastepuutarhurilta paljon.

Aurinko paistaa, kevät tulee. Ajatus tomaateista nousee päähän ja taas mennään. Olisi kiva ja ennen kaikkea edullisinta kasvattaa tomaatit ihan siemenestä asti itse. Taimetkin ovat yllättävän kalliita.

Taisi minulla niitä tomaatinsiemeniä johonkin viime vuodelta jäädä, mutta missäs ne nyt ovatkaan? Jos ne löytyvät, mitä jos itämisprosentti on laskenut merkittävästi? Ehkä järkevää pelata varman päälle ja ostaa uudet.

Kiva kun siemeniä saa nykyään ruokakaupastakin. Ostan samalla myös pari pussia mustajuurta, portulakkaa, koristekurpitsoita ja munakoisoa, jos vaikka kokeilisi jotain ihan uutta.

Ai mutta! Tarvitseehan minun kuitenkin hakea multaa tuolta puutarhamyymälästä, jotkut kivat värikkäät hanskatkin voisivat olla tarpeen. Turpeesta tehdyille istutusruukuille nakkelen niskojani, minä säästän tässäkin selvää rahaa ja istutan siemeneni vanhoihin maitopurkkeihin.

Ne taimet, jotka selviävät lasten liikakastelulta ja homehtumiselta, joutuvat vielä kovaan testiin kissojen kanssa. Koulin ja siirrän aurinkoisesta paikasta toiseen, kiroilen kissoja ja kyttään yöpakkasia. Kun päästäisi vain sinne kasvihuoneeseen, niin kaikki helpottuisi.

Satun käymään kylässä ystävälläni, jonka valoisalla kuistilla auringon hellimät taimet ovat puolet vihreämpiä ja paksuvartisempia kuin minun kissojen riipimät ruipeloni. Saan myötätuntoiselta ystävältä mukaani muutaman taimen ”koska näitä tulee joka vuosi vaan liikaa” ja ajan kotimatkalla taimikaupan kautta, ostan muutaman tanakan taimen lisää, tätä leikkiä ei jätetä kesken.

Ilma on riittävän lämmintä, on aika ostaa kasvihuoneeseen uudet mullat ja kiikuttaa taimet sinne kasvamaan.

Kasvihuoneeseen pystyy talven aikana kasvamaan uskomaton määrä nokkosen juuria. Uskoni syksyn satoon on silti vahva, vaikka selkää vihloo ja lapset käyvät kyselemässä, että koska syödään.

Odottakaas nyt, äiti harrastaa puutarhatöitä. Itse kasvatetut taimet pääsevät ämpäreihin ulkoseinustalle mihin ne luultavasti paleltuvat jo seuraavana yönä.

Kymmeniä ja taas kymmeniä kastelukannullisia vettä, auki unohtuneita kasteluletkuja, kitkemistä ja loputtomia selkäkipuja. Taimien kasvu on niin hyvää, että googletan taas kerran, miten ne tomaatintaimen varkaat nyt poistetaankaan.

Liikaa kukkia, vähän tomaatteja ja sitten viimeinkin, se odotettu hetki, kun ensimmäinen tomaatti vähän ennen uusia yöpakkasia on valmis. Se jaetaan viiteen osaan koko perheen kesken ja kaikki kehuvat kilpaa makua, miten paljon parempaa kuin kaupasta ostettu!

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Isännän mitta

Toukokuun Kantri ilmestyi!

Oton tomaattikeitto