Kolumni

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Pohjalaistalon ruumiinavaus

On hienoa olla isäntien jatkumossa ja pitää rakkaasta talovanhuksesta huolta. Näitä rateja ei enää rakenneta lisää.

Tämä vuosi alkoi tupakeittiön remontilla ja juuri tätä kirjoittaessa alkaa loppusuora onnekseni häämöttää. Remppaaminen ja asuminen samassa talossa ilman keittiötä on osoittautunut aikas haastavaksi. Mikroruokaa pölyisiltä penkeiltä pahvilautasesta, nenät vastakkain pyykkihuoneessa. Keittiö, juokseva vesi ja hella ovat kyllä hyviä keksintöjä!

On silti ollut mahtavaa sukeltaa vanhan pohjalaistaloni sydämeen. On ollut hienoa huomata, että jokainen isäntä, joka on remonttiin ryhtynyt, on halunnut tallentaa oman aikansa historiaa ja piilottanut sanomalehtiä rakenteisiin seuraavan löytäjän iloksi.

Halusin vanhaa hirttä esiin ja löysin pinkopahvin, kuitulevyn ja lukuisten tapettikerrosten jälkeen sanomalehtikerroksen, joka kertoi talon iästä. Helsingin Sanomilla hirsi oli vuorattu vuonna 1904. Rippeitä lehdistä oli onneksi tallella. Laivamatkoja Amerikkaan kaupattiin etusivulla.

Seuraavaa remppaa oli tehty vuosina 1932–1933. Silloin on varmasti laitettu se viimeisin ja pramein tapettikerros, väriä ja kauniita ornamentteja. Vapaussodan 15-vuotisjuhlaa oli vietetty Mannerheimin johdolla Helsingissä. Hitler oli neuvotellut vallasta Saksassa Hindenburgin kanssa. Aadolfin valtaan nousua epäiltiin kirjoituksessa...

Tapetin ja kuitulevyn välistä löytyi vuoden 1956 Vaasan-lehti. Helmikuun 8. päivänä 63 vuotta sitten talon isäntä on lyönyt pahvinauloilla kuitulevyä seiniin ja siihen päälle pingottanut pinkopahvin. Corttina-Tukholma-Melbourne-talviolympialaiset olivat käynnissä ja Suomi otti miehissä viestihopeaa, ei voinut Neuvostoliitolle mitään. Ruotsi jäi onneksi kolmanneksi.

Tuvan kattoa oli laskettu jostakin syytä puolen metriä ja minä halusin sen takaisin kolmeen metriin. Purkaessani rakenteita syykin katon laskemiseen selvisi. Parrun väliin oli taiteltu vuoden 1974 paikallislehti Tejuka. Öljykriisi oli alkanut edellisvuonna ja huoneiden kattoja laskettiin urakalla energian säästämiseksi. Samalla katto maalattiin oranssiksi, keittiökaapit myrkynvihreiksi, ja lattia ja kaikki kalusteet samalla permolla punaiseksi. Elettiin värien aikaa.

1980-luvulla heitettiin puuhella pihan perille ja muurattiin lohkotusta kahitiilestä avotakka. Haluttiin taas uutta!

Nyt minä olen halunnut tuoda tuvan modernisti 1900-luvun alkuun. Seuraava isäntä muuraa varmasti kahitiilitakan takaisin.

Niin se menee, ajatukset ja maailma muuttuu. Onneksi remppaajat ovat jättäneet jälkiä itsestään. Taloa on mukava lukea kuin kirjaa. Minä laiton omat sotea, Trumppia ja hiihtokisoja pursuavat lehdet löydettäväksi välikattoon.

On yksi asia, mitä remontoidessa kenenkään ei pidä eikä olisi pitänyt tehdä. Älkää koskaan roudatko vanhoja apulantasäkkejä lähellekään tupaanne! En tiedä minä vuonna oli Tasaväkeä-y-lannos säkit ilmestyneet keittiön nurkan lattian alle. Säkit olivat kuin uusia. Hirsiä säkkien takana ei enää ollutkaan. Sillä hetkellä kirosin.

Muovi on suoraan saatanasta hengittävässä hirsituvassa. No, ei muuta ku pikkuhiljaa eteenpäin kuin ruumihin mato...

Remonttini on perinteinen. Laskin tarkasti etukäteen rahat ja ajan, joka menee remppaamiseen. Lisäsin vielä 30 prosenttia ylimääräistä aikaa ja rahaa. Nyt kun tuon laskelman kertoo kahdella, ollaan aika lähellä lopullista totuutta.

Ei se mitään. On hienoa olla isäntien jatkumossa ja pitää rakkaasta talovanhuksesta huolta. Näitä rateja ei enää rakenneta lisää.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Isännän mitta

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Luontoasiantuntijoiden luona

Toukokuun Kantri ilmestyi!