Kolumni

Sotakassa esiin, kun veri virtaa pörssisalissa

Nyt pitää myydä kaikki, mitä irti saa! Jemmata rahat sukanvarteen. Tai ostaa oma kultaharkko. Ommella korut takin vuoreen. Juosta kovaa. Piiloutua.

Lopettaa kuluttaminen ja kerätä sotakassaa. Olla valmiina, kun pörssi romahtaa. Ostaa sitten, kun hyväuskoiset ovat kaikkensa menettäneet ja veri virtaa pörssisalien lattioilla.

Tai jospa elettäisiin normaalisti. Ettei taantuma tule sen takia, että kaikki lopettavat kuluttamisen ja taloudellinen aktiivisuus pysähtyy.

Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila totesi haastattelussaan (mt.fi 21.4.), että hän on ehtinyt nähdä jo monta maailmanlopun päivää. Ja aina tulee seuraava päivä.

Tuleeko se taantuma vai ei? Somekanavilla suomalaiset sijoittajat keskustelevat aiheesta ahkerasti.

Epävarmuutta markkinoille on maalattu brexitin, poliittisen epävarmuuden ja Euroopan talouskasvun vaatimattomuuden kauhistelulla.

Jotkut asiantuntijat arvioivat, että suhdannehuippu on ohitettu ja talous kääntyy taantumaan tänä tai ensi vuonna. Toisten mielestä taantumaan on vielä matkaa.

Joidenkin mielestä markkinoille syntyi epävarmuutta myös vaaleista, mutta kurkistus eduskuntavaalien jälkeisenä maanantaina Helsingin pörssiin vahvisti ajatukseni: maailma jatkoi radallaan.

Talouskasvu on ollut hidasta pitkään, eikä näkyvissä ole suuria spurtteja.

Taloudessa on toki ilmiöitä, joita kannattaa seurata. Vuosia alhaisina pysyneet korot ovat ruokkineet piensijoittajien mahdollisuutta hankkia sijoitusasuntoja.

Asuntosijoittajiksi onkin ryhtynyt monenmoista vipeltäjää. Vivuttamalla on hankittu joukko asuntoja, joiden lainoitusaste on tapissa.

Kannatan itse vivun käyttöä sijoitustoiminnassa mutta maltillisesti, oman talouden sietokyky huomioiden.

Nokkelimmat ovat keksineet ostaa asuntoja uusista yhtiöistä, joiden myyntihinnan rakennusyhtiö on painanut alas. Merkittävä osa asunnon velattomasta hinnasta jää maksettavaksi rahoitusvastikkeina.

Kun rahoitusvastike laukeaa vapaavuosien jälkeen ja samaan aikaan talouteen sattuu laskusuhdanne sekä korot nousevat, vivuttajat saattavat olla ihmeissään. Asuntomarkkinoilla voi siis olla kupla, joka pahan päivän sattuessa puhkeaa.

Jokaisen asuntosijoittajan pitäisi laskea, kuinka monta tyhjää kuukautta oma talous kestää.

Jonkun mielestä varmin merkki talouden ylikuumenemisesta on se, että tavalliset ihmiset innostuvat sijoittamisesta.

Etenkin naiset ovat innostuneet vaurastumisesta. Sitä kohti kilvoitellaan sekä sijoittamalla että säästämällä. Rahasta tietoiset naiset kyseenalaistavat myös perheensisäiset tulon ja kulutuksen jaot.

Mielestäni tämä ei ole kuplan terveen taloudellisen heräämisen merkki. Raha-asioiden hoitaminen ja ymmärtäminen kuuluvat jokaiselle, joka veroilmoitustaan näinä päivinä täyttää.

Taantuma tulee taas joku päivä. Piensijoittajan ei kuitenkaan kannata odottaa romahdusta. Vaikka romahdus tulisi, arki jatkuu.

Menettämisen pelko kuuluu sijoittamiseen. Omaa mieltäni rauhoittaa ajatus siitä, että elämässä on aina mahdollista aloittaa alusta. Se vaatii nöyryyttä.

Tekevä ihminen löytää töitä. Sijoitusasunnon voi myydä. Tappion tekeminen ei ole maailmanloppu.

Tarkemmin ajatellen tappiot ovat kiintoisa alku. Ainakin verottajan kanssa asioidessa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomalaiset eivät arvota sijoittamista merkittäväksi taloustaidoksi – tärkeimpänä nähdään oman talouden hallinta

Asiantuntijan vinkit puukaupparahan sijoitukseen: muista ainakin nämä neljä asiaa

Metsätilat-ketjun Jukka Pusa: "Metsä ei ole kallistunut – puumäärät ovat nousseet"