Kolumni

Oma lusikka pois toisten riisikulhosta

Kun olin koululainen, 2000-luku oli kaukana, vuosikymmenten päässä. Silloin maalailtiin utopistisia tulevaisuudenkuvia tulevaisuuden ruuasta: tavallisen murkinan sijasta napsitaan pillereitä, joissa on tarvittavat ravintoaineet.

Onneksi näin ei ole käynyt, vaikka jotkut toki nauttivat osan ravinnostaan kapseleina ja proteiinijauheina. Päinvastoin, meille on avautunut koko maailman ruokavalikoima. Joillekuille merilevään kääritty riisipallero eli sushi on jo tutumpi herkku kuin kalakukko, ja vauvat oppivat mangososeen makuun paremmin kuin perunan.

Jos nyt katsoo 30 vuoden päähän, niin eletään 2050-lukua. Ennusteiden mukaan maailman väestö räjähtää ja meitä on yli yhdeksän miljardia. Ruokaa pitäisi tuottaa paljon enemmän kuin nyt, ja toisaalta ruuantuotanto esimerkiksi Etelä-Euroopassa vaikeutuu ilmaston lämpenemisen takia.

Marttojen järjestämässä Tulevaisuuden ruoka -seminaarissa pohdittiin ruokalautasta parinkymmenen vuoden päästä ja kuluttajan vastuuta.

Aamiaisen arveltiin pysyvän aika samana. Kaurapuuroa ja kahvia nautitaan edelleen, vaikka kahvin riittävyys saattaa nousta ongelmaksi.

Liha tuntuu nyt olevan ykköspahis, mutta kyllä tulevaisuudessakin syödään lihaa, ehkä vain vähemmän. Ilmastoviisaan liha on suomalaista.

Tosiasia on kuitenkin, että osa suomalaisista syö sekä terveyden että ilmaston kannalta liikaa lihaa. Kun maailman väestön saamasta proteiinista keskimäärin 70 prosenttia on kasviperäistä ja 30 eläinperäistä, meillä tilanne on päinvastainen. Eli meidän on syytä lisätä kasvisten osuutta ja vähentää lihaa.

Tulevaisuudessa palataan siltä osin vanhaan, että eläimestä käytetään kaikki osat hyödyksi, kun nyt nautitaan mieluimmin vain pihvit.

Ehkä eläinten syömättä jättämisestä tulee entistä useammille eettinen valinta. Kun eläimet nähdään aiempaa enemmän lemmikkeinä ja lajitovereina, niiden syömisestä tulee outoa – vähän niin kuin me kammoksumme joidenkin kansojen koiransyöntiä. Eihän kavereita syödä!

Oman tuotannon arvo saattaa tulevaisuudessa kasvaa suurestikin. Agroekologian mukaan globaalisti kestävä ruokajärjestelmä on paikallisten järjestelmien verkosto. Kun me syömme riisiä, aiheutamme hiilidioksidipäästöjä toiselle puolen maailmaa sen sijaan, että söisimme omassa maassa tuotettua perunaa.

Meidän pitäisi ottaa oma lusikkamme pois toisten riisikulhosta.

Se kuulostaa järkevältä, koska lähellä tuotetusta ruuasta on helpompi jäljittää, kuinka se on tuotettu.

Mutta siis tulevaisuuden ruoka, mitä se on? Ennustaminen on helppoa mutta oikeaan osuminen vaikeaa. Ennustan siis, että tulevaisuudessa syömme entistä enemmän kasviproteiineja ja vähemmän lihaa. Tarjolla on valmiiksi koottuja raaka-ainepaketteja aterioita varten.

Ruokahävikkiä pyritään vähentämään kaikin keinoin, jotta ruoka riittäisi nykyistä paremmin ja päästöt vähenisivät.

Kuluttaja tarvitsee lisää tietoa valintojensa pohjaksi ja selkeitä merkintöjä. Nyt monella on ihan pallo hukassa, mitä voi syödä vastuullisesti. Ostetaan esimerkiksi luomuriisiä, vaikka suurempi ekoteko olisi ostaa tavallisia suomalaisia kaurasuurimoita.

Niin kuin Tulevaisuuden ruoka -seminaarissa sanottiin: eettinen syöminen on uusi syömishäiriö.

Riitta Mustonen: Monella on ihan pallo hukassa, mitä voi syödä vastuullisesti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ruoka kaikkien hampaissa

Tutkija: Ilmastonmuutos tuo ruokalautasille meduusaa, takiaisenjuuria ja sieniä

Energiapillereitä, hyönteisiä vai luomukasviksia? Tulevaisuuden ruokaa myydään ainakin tiedolla