Kolumni

Kuuntele kolumni Hennin kertomana: Pula-ajan päivitys aivoille

"Tarvitsen ohjelmistopäivityksen aivoilleni, mutta en vuoden 2019 päivitystä, vaan historiasta, ajalta ennen kuin marketeista tuli synonyymi syömäkelpoiselle ruualle."

Vihermaniaa ilmassa! Kevätaurinko on saanut villiyrtit ponkaisemaan maasta. Se on myös paljastanut vakavia kivettymiä korvieni välissä. Huomaan sortuvani edelleen ajattelemaan, että raparperin ja lipstikan satokausi aloittaa kevään.

Mutta ei! Ruokaahan puskee maasta jo, on puskenut jo jonkin aikaa. Ilmaista! Ravinteikasta! Trendikästä! Herkullista! Ja minä kannan kaupan salaattia kotiin.

Vaikka pidän itseäni ihan kohtuullisen kokeilevana keittiössä, en ole saanut kotoutettua villiyrttejä pysyvästi lautaselleni. Satunnaisia vierailevia tähtiä siellä on toki pyörähtänyt.

Halu käyttää villiyrttejä on minulla teoriassa olemassa, mutta pirskules, kun on vaikeaa. Tällä hetkellä ne ovat lokerossa laihdutus, kehonhuolto & muut ikuisuustavoitteet – olisihan se järkevää, mutta…

Olen tunnistanut näiden kivettymien taustalla vaikuttavat seikat. Perusongelmana on se, että päässäni on kaksi laaria: syömäkelpoiset asiat ja syömäkelvottomat asiat. Kun katson horsmaa, en ajattele sitä ensimmäisenä suussani toisin kuin vaikka hernettä tai persiljaa.

Kuitenkin, jos mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin, kaikkien hyötykasvien edeltäjät lienee kuuluneet syömäkelvottomien laariin, kunnes joku rohkea huomasi niiden potentiaalin ja alkoi niitä kehittämään.

Sitä paitsi villiyrttien keruuta voi hyödyntää kasvimaan ikuisessa sodassa rikkoja vastaan. Voikukka salaattiin, vuohenputki piirakkaan ja nokkonen keittoon.

Bonuksena siitä tulisi myös tietynlaista tyydytystä, kun saa saksia pitkäaikaisen vihulaisen ja työntää sen tirisemään. Siitäs sait! Jos hyönteissyönti yleistyy tulevaisuudessa, pannulle heitetään kaveriksi varmaan vielä muitakin puutarhasta löytyneitä kutsumattomia vieraita.

Voikukka siis joko ihastuttaa tienpientareella tai vihastuttaa väärässä paikassa, mutta se ei ole saanut päässäni kulinaristisen monikäyttö­ihmeen statusta, mikä sille kuuluu.

En koe vaikeana sitä, kuinka käyttää villiyrttejä keittiössä. Monia voi valmistaa hyötykasvien tapaan. Suurempi työ on minulla saada kasvi siirrettyä pois kategoriasta rikka tai syömäkelvoton. Ja työn joutuu tekemään tavallaan kahdesti, sillä kun itsensä on opettanut, myös samojen patojen äärellä viihtyville kanssaeläjille se on vakuuteltava.

Surullisinta varmaan on se, että jos villiyrttisekoitus olisi kaupan vihannesosastolla myynnissä, saattaisin sellaisen ostaa. Olen siis lisäksi aivopesty ajattelemaan, että ruoka tulee kaupasta ja että kaiken pitää olla valmiiksi paketoitu ja varustettu mainostoimiston suunnittelemalla logolla.

Nyt laarejani tulisi laajentaa. Tarvitsen ohjelmistopäivityksen aivoilleni, mutta en vuoden 2019 päivitystä, vaan historiasta, ajalta ennen kuin marketeista tuli synonyymi syömäkelpoiselle ruualle.

Pula-ajan päivitys voisi toimia.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

PTT:n taloustutka: Kotitalousvähennyksen leikkaaminen voi lisätä pimeitä töitä

Rakas Renko jätti jäljen elämääni

Satavuotias tasavalta