Kolumni

Kestäville uutisille ja aiheille kysyntää

Olin reilun puoli vuotta virkavapaalla ja työskentelin journalismin koulutuslinjalla vierailevana opettajana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Opiskelijoiden kanssa pohdimme, miten meitä toimittajia syytetään huonosti tehdystä työstä ja virheistä. Väitetään, että toimittajat eivät ole luotettavia, koska he edustavat kaikki samalla tavoin, "väärin" valittuja näkökulmia.

Nykymaailmassahan periaatteessa kuka tahansa voi toki tulla media-alalle, kopioida ja yhdistää hakukoneista löytyvää tietoa ja kutsua niitä ”uutisiksi”. Some-tilien kautta tieto voidaan monistaa ja levittää nopeasti.

Niin sanotut vastamediat eivät silti kerro, millaisin säännöin ne työtään tekevät, kuka niitä rahoittaa tai kuka ylipäätään vastaa julkaisusta. "Uutiset" ovat täynnä mielipiteitä, joille ei löydy nimettyä henkilöä tai muuta lähdettä.

Toimittajien nimiä ei näy uutisissa eikä toimitukseen ole muuta yhteyttä kuin yleinen sähköpostiosoite.

Mikä tekee näistä ”uutisvälineistä” luotettavia, jos me journalistin sääntöihin sitoutuneet mediatalot ja toimittajat emme sitä ole? Se olisi kiinnostava tietää.

Opiskelijoiden kanssa puhuttiin erityisen paljon siitä, kuinka lehdistö vahvistaa toiminnallaan turhaankin vastakkainasetteluja.

Ilmastonmuutos on esimerkki uutisaiheesta, joka haastaa nykyisen tiedonvälityksen jatkuvan kiireen. Tarvitaan perehtymistä yksityiskohtiin ja monenlaisia haastateltavia erilaisine näkemyksineen, jotta lopputulos on kärjistämisen sijaan rakentavaa uutistyötä.

Usein ilmastoaiheiden uutisointi on yksinkertaistettuja keinolistoja siitä, kuinka maapallo pelastuu.

Sähköautot ovat siis niin sanotusti ainoa hyväksyttävä autoilun muoto, ja lihan ja juuston syöminen pitää lopettaa.

Olen seurannut kevään vaaleja ja niihin liittyvää uutisointia sivusta. Koen hyvin hämmentäväksi asetelman, että kaupunkilainen kuluttaja olisi jotenkin viisaampi ja huolehtisi ilmastonmuutoksesta enemmän kuin maaseudulla asuva.

Ymmärrän siis hyvin kritiikin sitä vastaan, että vain (pää)kaupungin näkökulmasta päätetyt ilmastotoimet olisivat oikeita ja tehokkaimpia keinoja.

Todellisuus on kuitenkin paljon mutkikkaampi. Silti ilmaston lämpenemisen torjuntaa ei ole lykkääminen hamaan tulevaan. Aikaa turhaan nokitteluun ei ole.

Painotin opiskelijoille, että toimittajan työ on palveluammatti. Tätä tehdään omalle yleisölle.

MT on hyvin erikoinen ja kiinnostava yleisöltään. Se ei noudata maantieteellisiä eikä ammatti- tai puoluerajoja.

Teitä tämän lehden lukijoita yhdistää kiinnostus luonnonvaroihin ja niiden kestävään käyttöön. Sen rinnalla on toissijaista, kuka asuu maalla ja kuka kaupungissa.

Tulin MT:n toimitukseen ensi kerran kesäkuussa 1999. MT:llä on nyt mielestäni kestävyyteen liittyvien haasteiden vuoksi ehkä vielä tärkeämpi rooli suomalaisessa yhteiskunnassa kuin kertaakaan kokeminani 20 vuotena.

Meistä jokainen voi tehdä luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen jatkuvuuden eteen parhaansa, kukin omista lähtökohdistaan. Eniten toimittajan työssä minua kantaa näistä syntyvä yhdistelmä – se, että asiat eivät edisty mustavalkoisesti valitsemalla joko-tai vaan aina tarvitaan sekä-että.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Puolueiden kiivain kesäkokoussesonki on käynnissä – kokoomus alkaa haastaa perussuomalaisia: "Ei voi olla niin, että vain osoittaa ongelmia ja antaa monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuvaihtoehtoja"

Lukijalta: Miksi uutistenlukijoilla on oltava joka päivä eri vaatteet? Entä miksi media nostaa formulat ja rallit esikuviksi?

Suomen perhoslajisto muuttuu ennätysvauhdilla – ilmaston lämpenemisestä kärsivien lajien määrä kasvanut yli 10-kertaiseksi vajaassa vuosikymmenessä