Kolumni

”Eiks teil kettää jatkajaa siihe sit tulis?”

Iida Jäykkä: "On vaikeaa saada jatkajaa tilalle, jos sukupuoliroolit edelleen estävät naisten tasa-arvoisen työskentelyn maatalousyrittäjänä."

Paljon puhutaan siitä, miten maatiloille on vaikea saada jatkajia. En itse ihmettele tätä yhtään, sillä taloudellisen epävarmuuden lisäksi varsinkaan monelle nuorelle naiselle ilmapiiri jatkamiseen ei ole kaikkein kannustavin.

On vaikeaa saada jatkajaa tilalle, jos sukupuoliroolit edelleen estävät naisten tasa-arvoisen työskentelyn maatalousyrittäjänä.

Seitsemän viime vuoden aikana olen kohdannut paljon ennakkoluuloja siitä, miten voimme siskoni kanssa jatkaa tilaa, kun tilalla ei ole isäntää. Oma osaamisemme ei välillä tunnu merkitsevän mitään niille, jotka olisivat toivoneet näkevänsä navetan edessä seisomassa miehen.

"Jaksaks sä ny varmast ku sä oles nainen?" "Olisko parempi, et sä menisi keittämään kaffet sinä aikan ku me miähe hoidetaa tämä?" "Osaaks naisekki ajaa muka tollasel koneel?"

Olen usein saanut osoittaa nämä luulot turhiksi. Olen lukemattomat kerrat nähnyt vanhempien miesten seisovan silmät lautasen kokoisina, kun nuori kaksikymppinen nainen on vetänyt yksitellen 30 lehmää kesälaitumelta navettaan tai korjannut lantakonetta likaisessa kourussa.

Kauas ovat jääneet ajat, jolloin vanhan sanonnan mukaan naisen paikka oli hellan ääressä.

Tehdessäni kandidaatintutkimusta maatilan sukupolvenvaihdoksen riskeistä kuulin monen asiantuntijan sanovan, että maatilayrityksen jatkajien suurin riski on, että jatkajille opetetaan peltotyöt jo pienenä, mutta yrityksen johtaminen ja taloudellinen ajattelu jää opettamatta.

Ajatellaan, että pojasta tulee hyvä jatkaja, kun kevään kylvöt ovat valmiina ennen naapuria.

Maatilan jatkamisessa tärkeintä ei ole päivittäisten työtehtävien osaaminen vaan ymmärrys siitä, miksi päivittäiset työt tehdään.

Tulosta voi tavoitella niin mies kuin nainenkin. Myös naiset voivat olla yhtä päteviä yritysjohtajia kuin miehet.

Silti vielä vuosien työnteon jälkeen voi kuulla kommentin: "Eiks teil kettää jatkajaa siihe sit tulis?"

Viime kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa lannan luonnin MM-kilpailuihin. Kottikärryni painoivat 102 kiloa, mikä oli enemmän kuin osalla kilpailuun osallistuneilla miehillä.

Kun lähdin liikkeelle kärryni kanssa, kuulin pellon laidalta katsojina olleiden miesten naureskelua siitä, miten nuo kärryt kaatuisivat ennen maaliin pääsyä. Eivätpä kaatuneet, ja siitä muistona kirjahyllyssäni on edelleen pokaali.

Naisen pitää menestyäkseen olla aina parempi kuin mies. Muuten häntä ei hyväksytä, jos sittenkään.

Mihin ihminen pystyy, ei ole koskaan riippuvainen sukupuolesta, vaan enemmän tahdonvoimasta ja mielenkiinnosta. Kenenkään osaamista ei saisi syrjiä pelkän sukupuolen perusteella.

Käytännössä tasa-arvo saadaan toteutettua vain, jos kaikki muuttavat ajattelutapaansa ja hylkäävät sukupuoliroolit työpaikkojen suhteen. Jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus työskennellä ammatissa, jossa he ovat hyviä.

Toivonkin, että kaikenlainen halventava tytöttely jää historiaan ja annetaan jokaiselle mahdollisuus tehdä työtä ilman vähättelyä. Ehkä sitten saamme lisää jatkajiakin maatiloille.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

PTT:n taloustutka: Kotitalousvähennyksen leikkaaminen voi lisätä pimeitä töitä

Rakas Renko jätti jäljen elämääni

Satavuotias tasavalta