Kolumni

Pumppu lujilla: Mitä ihmeen e-urheilua?

Aimo Vainio: Nykyajan digiatleetti hallitsee tietokoneruudun kuten jalkapalloilija pelikentän.

Lomalla sitä ehtii kaikenlaista, kuten katsoa e-urheilua Ylen Areenalta. Pelaajat ovat ryhmittyneet lavalle tietokoneruutujen ääreen ja peli heijastetaan heidän selkiensä yli suurille valkokankaille. Elokuvateatterimaisen näyttämön ympärillä on tuhansien ihmisten katsomo. Sitten peli alkaa ja ruudulla on jonkinlainen taistelu, jonka etenemistä en pysty seuraamaan. Voittaja selviää ja yritän ymmärtää, mikä voiton ratkaisi.

Ylelle pinnat siitä, että tekevät tehtäväänsä tarjota ihmisille uusia asioita ihmeteltäväksi. Jossain internetissä on e-urheilun oma maailma, jossa kävijämäärät ovat moninkertaisia Areenaan verrattuna. Niitä en ruvennut edes etsimään, sillä Ylenkin lähetyksissä riitti tutkittavaa. Varsinkin kun lähetysten kesto on tuntikausia. Esimerkiksi viime viikonlopun Counter-Striken ESL One-turnauksen finaalilähetys kestää kuusi ja puoli tuntia. Sitä on katsottu lähes 15 000 kertaa.

Vanhemmat urheilukriitikot varmasti pitävät e-urheilua oikean urheilun pilkkana. Konetta näpytetään ja istutaan sisällä.

Tarkemmin kun miettii, yhtäläisyyksiä perinteiseen urheiluun on ehkä enemmän kuin eroja. Eroa on siinä, että pelaajat eivät erävoiton jälkeen hengästyneenä huohota. Fyysisesti itse suoritus ei ole kova, mutta kuntoa toki tarvitaan keskittymiskyvyn ylläpitämiseen. Toisaalta ei jalkapallomaalivahtikaan hengästy pelissä.

Kilpailun ja kamppailun katsojalle aiheuttama jännitys ovat vahvasti läsnä. Samoin kuin vuorovaikutus joukkueen jäsenten välillä ja yliotteen hakeminen vastustajasta.

Huomion vangitsee, miten nykyajan digiatleetti pystyy hallitsemaan kaiken ruudulla vilkkuvan tiedon ja tekemään sen perusteella päätöksiä salamannopeasti. Fyysisesti ero omaan tapaan urheilla on suuri, sillä tietokonepelin ohjaimilla sormeni ovat nippu nakkeja ja ruudun tietomäärä silkkaa käsittämätöntä välkettä.

Pään sisällä sen sijaan tapahtuu paljon samoja asioita sekä tietokonepelaajalla että jalkapalloilijalla. Pystyn esimerkiksi lukemaan jalkapallopeliä samalla tavalla automaattisesti ja ajattelematta ja toimimaan sen perusteella nopeasti suurin piirtein oikein. Arvelen tiedon käsittelyn ja päätösten määrän olevan jalkapalloilijalla ja tietokonepelaajalla suurin piirtein samalla tasolla. Voiton tavoittelu ohjaa molempia pelaajia ja sen lainalaisuudet ovat samat pelistä riippumatta.

Lähetysten studio-osuuksia on mukava seurata, sillä ihmiset ovat aivan eri näköisiä kuin mihin olen tottunut. Nuoret puhuvat minulle käsittämättömiä asioita pelin yksityiskohdista. Mutta kun puheeseen pääsee sisälle, siellä on aivan samoja elementtejä kuin kaikissa muissa urheilulajeissa.

"Valmentaja johtaa joukkuetta ja suunnittelee strategian. Keskittymisen on kestettävä loppuun saakka, jotta vastustaja taipuu."

Pumppu lujilla -palstalla tarkastellaan urheiluelämää joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n toimittaja ja uutispäällikkö.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teemu Pukki tekee paljon maaleja, mutta yksi Suomen paidassa oli erityisen taidokas

Karvaita tappioita, niukkoja häviöitä ja oman uran aallonpohja

Kankean näköistä menoa – väsynyt mutta onnellinen