Kolumni

Perustuloa vai empatiaa?

Emma Pihkala: "Arjen ei tulisi olla pakkosuorittamista muuten kuin poikkeustilanteessa."

Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n parin viikon takainen kannanotto meni monella tunteisiin. Järjestön mukaan opiskelijat ovat ainoa väestöryhmä, jolla ei Suomessa ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon.

SYL halusi kannanotollaan kiinnittää huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Opiskelijoille ei vaadittu yhteiskunnan maksamaa luksuslomaa, vaan perustuloa toimeentulon varmistamiseksi ympäri vuoden.

Keskustelu roihahti liekkeihin. Opiskelijoita on nimitelty muun muassa "laiskanpulskeiksi syöttöporsaiksi" ja pilkkaavaan sävyyn "poloisiksi raukkaparoiksi".

Ihmiset ovat tuohtuneita. Ilmaisen koulutusjärjestelmän avulla itseään sivistävät opiskelijat eivät ole elämäänsä tyytyväisiä. Kuinka yhteiskunnan lellikit kehtaavat valittaa? Eikö heille mikään riitä?

Vuosikymmeniä sitten "vanhoina hyvinä aikoina" opiskelleet eivät ymmärrä opiskelijoiden väsymystä. Ei opiskelu heidän aikanaan välttämättä ollut rankkaa.

Me ihmiset olemme kuitenkin yksilöitä. Vaikka sinulla ei olisi ollut rankkaa opiskeluaikoina, ei se tarkoita sitä, että jollain muulla ei voisi olla. Jollekin opiskelujen, osa-aikatyön ja harrastusten yhteensovittaminen sujuu tänäkin päivänä mutkattomasti. Jollain toisella ei ehkä masennuksen takia riitä voimat edes lukukaudelle vaadittavien opintopisteiden keräämiseen, saati kesätyöhaussa kilpailuun.

Empatiaa tarvitaan puoleen ja toiseen. Myös opiskelijat voivat laajentaa omaa maailmankuvaansa työskentelemällä kesällä työtehtävissä, jotka eivät ole täysin omaa alaa. Oman alan ulkopuolinen työkokemus on mahdollisuus tuulettaa omia pinttyneitä mielipiteitä ja ymmärtää erilaisuutta.

Heinäkuu on Suomessa yleinen lomakuukausi. Kaikki muut kuin opiskelijat eivät kuitenkaan loikoile kirjan kanssa rantalaiturilla. Töissä ovat muun muassa pätkätyöläiset, pienyrittäjät, freelancerit ja maanviljelijät. Neljän viikon yhtämittainen loma on monelle silkkaa utopiaa.

Aina loma ei vain ole järjestettävissä. Voisiko silloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista elämä on vuoden ympäri? Sekä lomailijoilla että lomattomilla tulisi olla mahdollisuus ottaa välillä rennommin.

Miten uupumisvaarassa olevia voitaisiin tukea paremmin ennen romahdusta? Arjen ei tulisi olla pakkosuorittamista muuten kuin poikkeustilanteessa. Arkipäiviin tarvitaan iloisia lounashetkiä ja ystävien tai harrastusten parissa vietettyä vapaa-aikaa.

Hyvinvoinnistaan huolehtinut opiskelija ehkä jaksaakin siirtyä työelämään ilman sen suurempia romahduksia ja maksaa yhteiskunnalle takaisin sen kustantaman koulutuksen.

Vaikka hyvinvoiva ihminen on yhteiskunnalle tuottava, ei Ihmisen hyvinvoinnin ainoa tarkoitus ole tuottaa yhteiskunnalle verorahoja. Hyvinvointi parantaa ihmissuhteiden laatua ja tekee elämästä mielekkäämpää.

On ratkaisu opiskelijoiden ongelmiin sitten perustulo tai jotain muuta, empatiasta ja kyvystä asettua toisen asemaan ei ole ainakaan haittaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kyllä Suomi on hieno maa

Ministeriö: 700 euron perustulo vähentäisi köyhyyttä – työnteon kannattavuus ei kuitenkaan lisääntyisi

Vapaat opiskelija-asunnot käyvät nyt vähiin – suurissa kaupungiessa jäljellä vain satunnaisia soluja