Kolumni

Loppu lihan syyllistämiselle

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin kappale soi radiossa niin monta kertaa, että kyllästyt siihen? Nautit mieluummin auton ratissa renkaiden huminasta, kun kuuntelet sitä samaa kappaletta taas uudelleen. Jonkun ajan päästät laitat volyymia taas isommalle vain huomataksesi, että se biisi soi siellä edelleen.

Minulle on nyt käynyt samoin ilmastosyyllistämisen kanssa ja erityisesti siltä osin, miten punaista lihaa käsitellään näissä keskusteluissa.

Juuri viime viikolla luin juttua Ruotsista, jossa ICA kehottaa maitopurkeissaan luopumaan jauhelihasta. Ja ilmasto kiittää.

Onpa erikoinen logiikka. Jauheliha tulee nimittäin suurimmaksi osaksi maidontuotantonsa lopettaneista lypsylehmistä.

ICA olisi voinut saman tien kehottaa maitopurkeissaan kuluttajia luopumaan maidosta.

Myös S-ryhmä lähti mukaan ilmastokeskusteluun lanseeraamalla keskeneräisten tutkimusten perusteella hiililaskurin. On hyvä, että S-ryhmä on asiasta kiinnostunut, mutta lopputulos olisi voinut olla parempikin.

Monet tilalliset syyttävät ketjua suomalaisten viljelijöiden nöyryyttämisestä. Ensin halpuutuksella revitään rahat viljelijän selkänahasta. Nyt pistetään kotimainen ja ulkomainen liha samaan lokeroon, ottamatta huomioon hiilivarastoja ja maankäytön muutoksia.

Sinänsä erinomainen idea, tuo hiililaskuri. S-ryhmä olisi kuitenkin voinut odottaa vielä hetken, kunnes olisi hyödynnettävissä jonkinlaista varmaa tutkimustietoa.

Tutkijat tuntuvat vielä olevan kovin erimielisiä. Toiset sanovat, että kotimaisen ja ulkomaisen lihan päästöt ovat yhtä suuret, toiset väittävät, että lihan ilmastovaikutuksia on liioiteltu ja joidenkin mielestä niitä on vähätelty. Helppoa eri tuotteiden hiilijalanjälkien vertailu ei ainakaan ole.

Jos puhutaan ruokaketjun eri osien hiilipäästöistä, Luken tutkijan Hanna Hartikaisen mukaan maatalouden osuus on suurin, noin kaksi kolmasosaa. Tämä pätee niin kotimaassa tuotettuun lihaan kuin papuunkin.

Sitten mietitään vaikkapa sen pihvin aikaa maatilalla verrattuna teollisuuteen tai kuluttajan jääkaappiin.

Pihvi viettää maatilalla hyvinkin kaksi vuotta, jääkaapissa ehkä kaksi päivää. Onhan se selvä, että pitemmällä ajalla syntyy enemmän päästöjä.

Yksi kolmasosa ruokaketjun päästöistä tulee prosessoinnista, kuljetuksesta, pakkauksista sekä kuluttajan ja kaupan osuudesta. Määrä on suuri, kun ottaa huomioon, että tämä osuus pihvin matkasta on todella lyhyt.

Lisäksi olisi varmaan syytä asettaa päästöt mittakaavaan. Suomen kasvihuonepäästöt olivat vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, josta 74 prosenttia oli peräisin energiasektorilta. Maatalouden päästöt olivat 12 prosenttia.

Kaikista päästöistä 81 prosenttia oli hiilidioksidia. 8 prosenttia oli metaania ja 8 prosenttia dityppioksidia, joita syntyy siis eniten maataloudesta.

Miksi siis keskitytään ainoastaan maatalouteen, kun 88 prosenttia päästöistä tulee muualta? Ovatko metaani ja dityppioksidipäästöt niin merkittävät, että yhden elinkeinon tehtäväksi jää koko ilmastonmuutoksen torjuminen?

Nämä keskustelut alkavat olla jo niin kuultuja, että eiköhän vaihdeta jo soittolistaa. Hyviä biisejä voisivat olla vaikkapa muiden toimialojen teot ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hellan kulmalla: Näillä neljällä ainesosalla syntyy täydellinen salaattikastike

Simonkadun pääekonomisti: ”Missä on voima, siellä on vastusta”

Maatalousneuvonnan tila huolettaa – pitäisikö omistajien ottaa ohjat?