Kolumni

Kuhina kiihtyy kansanliikkeissä

Jouni Kemppainen: Keskustan uuden puheenjohtajan pitää saada gallup-kannatus kasvuun jo syksyllä. Muuten Annika Saarikon kaipuu käynnistyy väistämättä.

Perinteiset kansanliikkeet keskusta ja kokoomus etsivät uutta nousua. Perinteinen ensiapu on ollut puheenjohtajan vaihto. Keskusta vaihtaakin pomoaan jo kuukauden kuluttua. Kokoomuksella asia noussee esille vajaan vuoden kuluttua seuraavassa puoluekokouksessa. Kuhina kiihtyy molemmissa puolueissa.

Kun Maaseudun Tulevaisuus kysyi kaikilta suomalaisilta, kuka heidän mielestään olisi sopivin johtamaan keskustaa, puolustusministeri Antti Kaikkonen oli kärjessä 27 prosentin kannatuksella. Elinkeinoministeri Katri Kulmuni oli viisi prosenttiyksikköä perässä. Keskustaa kannattavien osalta voimasuhteet olivat käytännössä tasan (MT 6.8.).

Mittauksessa on toki monta puutetta. Virhemarginaalit ovat suuria etenkin puoluekannatuksensa kertoneiden vastaajien joukossa. Moni ei myöskään tunne asiaa eikä ole halukas vastaamaan.

Silti Kaikkosen menestys on tietyllä tavalla yllätys – jopa miehelle itselleen.

Kulmuni on tähän asti ollut julkisissa avauksissaan Kaikkosta aktiivisempi, mutta Kaikkonen luottaa kokemukseensa lankkua lähestyttäessä. Askelten ja avausten on nyt sovittava yhteen niin, että loikka riittää voittoon puheenjohtajakisassa.

Edelleenkin Kulmunilla on useita valtteja käsissään. Elinkeinoministerin salkku on Kaikkosen puolustusministerin salkkua painavampi ja se antaa Kulmunille vielä monta valttia käytettäväksi.

Lopulta kisa ratkeaa vasta puoluekokouspaikalla. Vastakkain ovat Kaikkosen koeteltu kokemus ja Kulmunin dynaaminen tuoreus. Linjaerot ehdokkaiden välillä ovat hyvin pienet. Tosin edessä oleva 20 keikan yhteiskiertue tuo varmasti niitäkin esiin.

Kokoomuksessa tilanne on MT:n kyselyn mukaan vieläkin kiintoisampi kuin on otaksuttu. Vaalitappiosta huolimatta kokoomus on kilpaillut tiukasti puolueiden kakkossijasta. Oppositioasemaan ajautumisesta huolimatta Orpon asema on erityisesti puolue-eliitin ja piirien osalta ollut vahva.

Kansa kaipaa kuitenkin uusia kasvoja myös porvaripuolueen johtoon. Kokoomuksen talousliberaali Elina Lepomäki ja edellisen hallituksen oikeusministeri Antti Häkkänen ovat suuren yleisön mielestä Orpoa kiehtovampia ehdokkaita kokoomuksen johtoon (MT 9.8.). Myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen saa orastavaa kannatusta.

Omiensa parissa Orpo on selvästi kilpailijoitaan vahvempi, mikä on tietysti olennaisinta. Kun puolue kuitenkin pyrkii nostamaan kannatustaan, kokoomuksesta kiinnostuneiden mielipiteitä ei voi sivuuttaa. Puoluejohtajakisa kiihtyy ensi keväänä myös kokoomuksessa.

Keskustan ja kokoomuksen puoluekokouksiin latautuukin nyt kosolti jännitettä. Historiallisen heikossa kannatustilanteessa olevan keskustan kannalta tilanne on kokoomusta vakavampi. Uuden puheenjohtajan pitäisi saada gallup-luvut syksyn aikana tanakkaan nousuun. Muuten puolueessa käynnistyy väistämättä kansansuosikki Annika Saarikon kaipuu.

Kokoomuksen osalta kiintoisaa on Orpon oppositiopolitiikan viritys. Hallitus on luonnollisesti oppositiopuolueen päämaali, mutta osan arsenaalistaan kokoomus joutuu käyttämään oikean sivustansa vahvistamiseen. Puolue joutuu haastamaan myös perussuomalaiset kannatuksensa vahvistamiseksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kuopion Energian Lindholm: Mykkäsen ehdotus turpeesta posketon – kuolinisku turpeelle saman tien

Ministeri Hanna Kosonen toisi korkeakouluihin yksityisen rahan ja perää työelämälähtöisyyttä – "humanisteilla eniten parannettavaa"

Kokoomus julkisti työllistämiskeinonsa: porrastaisi ansiosidonnaisen, poistaisi työttömyysputken ja lisäisi paikallista sopimista