Kolumni

Ilmastonmuutos nostaa uiton etuja

Puun kuljetukset nippulautoissa pitkin Saimaan selkiä ovat jälleen kasvussa parin vuoden takaisen pohjalukeman jälkeen.

Tänä vuonna yllettäneen liki puoleen miljoonaan kuutiometriin. Se on pieni osa metsäteollisuuden vuosittain käyttämästä yli 70 miljoonasta kuutiometristä.

Kauaksi taakse ovat jääneet uiton huippuvuodet, jotka ajoittuivat 1960-luvun alkupuolelle.

Enimmillään puuta uitettiin tuolloin koko Suomessa 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Määrään sisältyi myös irtouitto virtavesissä, joka on loppunut koko maassa.

Viimeiset pöllit huilasivat Kemijoessa 1990-luvun alussa.

Merkittävimmät uittomäärät ovat kautta aikain kulkeneet Saimaalla, missä enimmillään puuta ui kuusi miljoonaa kuutiometriä.

Uiton historiasta kirjoja kirjoittanut Esko Pakkanen on muistuttanut, että ilman uittoa Suomesta ei olisi kehittynyt nykyisenlaista metsäteollisuusmaata.

Uittomäärien lasku alkoi 1960-luvun puolivälissä ja sitä on kestänyt näihin päiviin asti.

Päijänteellä nippu-uitto hiipui viime vuosituhannen lopulla. Nippulauttoja kulkee enää Saimaalla, Kallavedellä ja Pielisellä.

UPM on metsäyhtiöistä ainoa uittaja. Metsä Group ja Stora Enso ovat laskeneet uiton menettäneen kilpailukyvyn auto- ja rautatiekuljetuksiin verrattuna.

Metsä Group ja Stora Enso jatkavat vielä puun kuljetuksia alus- eli proomukuljetuksina sisävesillä.

Uitolle ja myös puun aluskuljetukselle näyttäisi olevan jälleen otolliset mahdollisuudet kasvaa. Ei huippuvuosien määriin, mutta selvästi nykyistä suuremmiksi.

Ilmastonmuutos korostaa uiton etuja monin tavoin.

Uittoa ei syyttä ole kehuttu ympäristöteoksi. Pitkillä matkoilla se on ylivoimainen.

Uittoon verrattuna rautatie- sekä aluskuljetuksissa energiankulutus on kaksinkertainen ja autokuljetuksissa kolminkertainen kuljetettua kuutiometriä kohti.

Ilmaston lämmetessä toissa syksyn kaltaisia, useita kuukausia kestäviä vetisiä korjuukelejä saatetaan nähdä entistä useammin. Silloin uitto tarjoaa väylän, missä taivaalta tuleva vesi ei ole haitta.

Uitto ei ole ainoastaan kuljetusta, vaan myös varastointia.

Hinaajan perässä nippulautassa siirtyy satoja kilometrejä keskimäärin 20 000 kuutiometrin puuvarasto, joka jää odottamaan tehtaan rantaveteen sopivaa käytön ajankohtaa.

Vesivarastot ovat erinomaisia tehtaan toiminnan varmistavia puskureita, kun kelirikko rajoittaa maakuljetuksia tai kapasiteettipula ahdistaa muuten puuhuoltoa.

Liikenneväylien korjausvelan on arvioitu paisuneen Suomessa 2,5 miljardiin euroon. Se ei koske uittoväyliä. Saimaan selkävesillä ei ole kalustoa särkeviä kuoppia asvaltissa eikä uittoväylillä juurikaan korjaustarpeita.

Uiton kilpailukyky on kohentunut, kun siirryttiin puunkorjuussa ja muissa kuljetuksissa tuttuun yrittäjävetoiseen toimintaan. Kustannuksia kuutiometriä kohti olisi edelleen mahdollista leikata, jos uittomäärä kasvaa.

Jopa kilometrin mittaiset hinaajien perässä lipuvat nippulautat ovat myös osa ainutlaatuista Saimaan brändiä siinä missä saimaannorppa tai muikku.

Niitä kannattaa turistin lähteä ihmettelemään vähän kauempaakin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Katso videot: Miten käy supiloukulle karhun käsittelyssä? Entä miten saadaan uitettua tuhat nippua tukkia Konnuksen kanavan läpi?

UPM uskoo yhä uiton kannattavan Saimaalla – "Uittoa voi kehua myös ympäristöteoksi"

Katso video uittopuun sulutuksesta Saimaalla – kuinka 1 000 nipun lautta viedään Konnuksen kanavan läpi Leppävirralla