Kolumni

Uusimaa haluaa maakuntien rahat

Pitäisikö rahoja suunnatakin juuri niille alueille, joissa on kasvua, työtä eikä asuminen vaadi massiivista veronmaksajien tukea?

Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen haluaa Itä- ja Pohjois-Suomen aluekehitysrahoja varakkaimmille alueille Etelä- ja Länsi-Suomeen (Yle 13.8). Hänen mukaansa Uudellamaalla ja muualla etelässä rahoilla saataisiin enemmän aikaan. Savolainen myös huomautti, että syrjäytyminen ja koulupudokkaat ovat yhä suurempi ongelma etelän kasvukeskuksissa.

Niinpä. Savolainen osuu arvioissaan osin ytimeen.

Metropolistumista on pidetty luonnonlakina, mutta vähitellen myös sen ongelmat alkavat näkyä. Syrjäytyminen saattaakin tulevaisuudessa olla yhä suurempi ongelma juuri pääkaupunkiseudulla.

Muun muassa valtiovarainministeriö on kiinnittänyt jo pitkään huomiota siihen, että pääkaupunkiseudun työllisyys kehittyy vaatimattomasti, vaikka metropolin väitetään toistuvasti olevan maan veturi..

Ylen toimittajan Tero Valtasen mainiossa jutussa Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen huomauttaakin, että harvaan asuttujen alueiden tukemiseen tarkoitettujen EU-rahojen käyttö vaikkapa Kainuuseen on ollut viisasta. Rahalla on saatu aikaan talouskasvua ja työtä. Niin kuin on pitänytkin saada.

Jo edellisen hallituksen aikana Kainuussa, Lapissa ja Satakunnassa työllisyys koheni selvästi. Ajoittain näillä alueilla on kärsitty jo työvoimapulasta.

Savolainen tuli ehkä tahtomattaan kertoneeksi jotain erittäin olennaista aluepolitiikan uudesta suunnasta. Kannattaisiko aluekehitysrahoja suunnatakin Uudenmaan ja metropolin sijasta alueille, jossa on työtä ja aitoa talouskasvua? Ja jopa niin, ettei asuminen siellä kaipaa veronmaksajilta miljardiluokan tukea.

Myös ilmaston näkökulmasta infrastruktuurin uudelleen rakentaminen Helsinkiin ja sen ympäristöön on kyseenalaista.

Muun muassa Sitra on toistuvasti kiinnittänyt huomiota rakennusbetonin ja -teräksen massiivisiin päästöihin. Myös tuoreessa hallitustenvälisen ilmastopaneelin ICPP:n raportissa kaupungistumista kohtaan esitettiin yhä vahvempaa kritiikkiä.

Suomessakin on puhuttu paljon pellonraivauksen osuudesta metsäkatoon. Sen varjoon on jäänyt pahasti rakentamisen ja erityisesti Uudenmaan kaupungistumisen vaikutus hiilinielujen vähenemiseen.

Sekä EU:n että Suomen kansallisten kehitysrahojen suuntaamista kannattaakin harkita aivan uudelta pohjalta. Isot kaupungit tarvitsevat toki osansa, mutta monilla pienemmillä maakuntien keskuskaupungilla ympäristöineen voisi kokonaisuutena olla enemmän tarjottavaa kuin pääkaupunkiseudulla uskalletaan edes ajatella.

Elinkeinoministeri Katri Kulmunilla (kesk.) on asiassa tuhannen taalan paikka vaikuttaa. Keskustan puheenjohtajan paikasta tiukasti kisaava lappilainen saattaakin yllättää. Erityisesti pienten paikkakuntien kannattaa olla nyt hereillä ja lisätä painetta elinkeinoministeriötä kohtaan.

Kun ekologisuus, pienet etäisyydet, valmiiksi rakennetut edulliset asunnot ja taloudellinen toimeliaisuus lasketaan yhteen, niihin sijoitetut rahat tuovat paljon takaisin.

Myös maahanmuuttajien kotoutuksessa pienillä kunnilla on valtteja käytettävänään, samoin syrjäytymisen ehkäisemisessä työmarkkinoilla. Maakuntien välistä rahanjakoa kannattaakin nyt seurata haukan katseella – muuallakin kuin Uudellamaalla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Elinkeinoministeri Kulmuni: Rahanjaon painopiste isoista kaupungeista pienempiin – "Seutukaupungit kannattelevat Suomen teollista vientiä. Ajattelen niille kunnianpalautusta"

Maaseudun yritykset tyytyväisiä kuntaansa

Kulmuni toppuuttelee aluetukiriitoja: "Suomi saa lisää rahaa"