Kolumni

Kuuntele kolumni Hennin kertomana: HillitseMätön mässäily

"1990-luvun alussa tulivat kuoripotut lamalapselle liiankin tutuiksi. Kun sitten vuosikymmenen lopulla pääsin kerran vuodessa Rax-pizza­buffetiin, siitä muodostui lähin vertailukohta maanpäälliselle taivaalle."

Kävin kesällä lounasbuffetissa. Salaattipöydän äärellä joku malttamaton ruokailija hitsautui kylkeeni kiinni ja alkoi koukkia sivusta kohdallani olevasta kulhosta. Hämmennyksissäni en saanut sanaa suustani.

Sykkeeni sai nousemaan myös valikoija, joka ­kalasteli kaikessa rauhassa ruuasta katkaravut lautaselleen samalla, kun jono ­kerääntyi taakse. Valikoijia löytyy muuten ihan työmaaruokaloistakin. He imuroivat sattumat keitoista ja fetajuustot kreikkalaisesta salaatista.

Kanssasyöjien etikettivirheistä riittäisi kyllä tarinaa. Ne liittyvät kuitenkin isompaan kysymykseen siitä, mitä oikein tapahtuu ihmismielelle, kun se kohtaa noutopöytien notkuvat ruokavuoret. Buffetruokailuun yhdistetään jotain kiellettyä, synnillistä ylensyöntiä, eläimellistä mättämistä, rohmuamista ja ahmimista.

Ruuan niukkuus on tainnut olla enemmän tai vähemmän tapetilla koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Ihmisaivoja ei ole opetettu toimimaan paljoudessa, jatkuvissa kiusauksissa. Buffetit saavat pään pyörälle ja lappamaan lautasen täyteen mätiä ja kaviaaria, jotka kuitenkin jäävät syömättä.

Minulla on kultaisia lapsuusmuistoja buffeteista. 1990-luvun alussa tulivat kuoripotut lamalapselle liiankin tutuiksi.

Kun sitten vuosikymmenen lopulla pääsin kerran vuodessa Rax-pizza­buffetiin, siitä muodostui lähin vertailukohta maanpäälliselle taivaalle. Pizzaa ja pehmistä rajattomasti! Siitä ei elämä paljon paremmaksi voinut mennä.

Ruotsin-laivan buffet oli ylin luksus, mitä pystyin kuvittelemaan. Se loi kultareunuksen merimatkalle.

Buffetien hohdolle on kuitenkin alkanut käydä kuin koko päivän esillä olleelle salaattipöydälle. Se on lässähtänyt ja väsynyt. Noutopöytiä ei enää harrasteta pelkästään Itämeren aalloilla tai kerran vuodessa, vaan arkena ja monta kertaa viikossa. Eikä se tunnu enää missään – korkeintaan housunnapeissa.

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina huolestuttu noutopöytäruokailusta, joka lihottaa kansaa. Terveysvalistajat syyttävät ravintoloitsijoita kiihottamisesta ylensyönnin pariin. Ravintoloitsijat taas luottavat asiakkaaseen: kyllä asiakas tietää parhaiten ja osaa pitäytyä kohtuudessa.

Ja asiakas avaa vyötä ja syö kolme kertaa normaalin lounaan määrän. Koska voi.

Kuulostaa etäisesti tutulta: alkoholikeskustelussa kuullut perustelut ovat löytäneet tiensä syömiseen.

Kenties noutopöydistä tuleekin uusi sääntelyn ja valvonnan kohde ja lautaselta vyöryvät ruokaröykkiöt ovat pian historiaa. Ravintoloille tulisi buffetlupa ja asiakkaille santsausvero. Ylensyönnistä heitettäisiin ravintoloista ulos niin kuin nyt ylenjuonnistakin.

Se ei välttämättä olisi aivan huono juttu. Niukkuudessa ruoka alkaa taas maistua joltain.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uhkapeliä Yhdysvalloissa

Hyvä sato tuottaa heikosti

Katse maaseudun poikiin ja miehiin