Kolumni

Metsäkatoa hillitsevää levää lautaselle

Katja Lamminen: "Jos ihmiskunta onnistui käymään kuussa aikana, jolloin tietokoneista ei juuri ollut apua, ei pitäisi olla loputtoman vaikeaa kehittää ja tehostaa ruuantuotantoa siten, ettei se tuhoa metsiä ja kuormita ilmastoa."

Ihminen tuntee itsensä pieneksi, kun Amazonin viidakko tupruaa savuna ilmaan, eliölajit kamppailevat uhanalaistumisen partaalla, meret tukehtuvat muoviin, ilmasto kuumenee, kuivuus kurittaa ruuantuotantoa ja väestö paisuu yli planeetan kantokyvyn.

Liekö joku viisas laskenut, milloin metsää ja muuta pysyvää kasvillisuutta on kadonnut rakentamisen ja laitumien tieltä niin, että happi uhkaa loppua ja hengittäminen käy raskaaksi?

Milloin on aika lähettää uusi Apollo matkaan asuttamaan varaplaneettaa? Pelottavan moni luottaa teknologian ratkaisevan ympäristöongelmat.

Sosiaalisessa mediassa roikkuessa tuntuu, että ideoita riittää, mutta toteuttajat puuttuvat. Millä ihmeellä saataisiin isot voimat eli päättäjät ja yritysmaailma liikkeelle? Tarvittaisiin se kuuluisa Joku hoitamaan homma kotiin. Keräämään tarvittavat määrät rahaa sademetsien suojeluun ja neuvottelemaan kauppasopimukset, jotka estävät ympäristön pilaamisen.

Suureksi pettymykseksi EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen kommentoi lauantain Helsingin Sanomissa Amazonin metsäkadon tilannetta seuraavasti: "EU ei ainakaan vielä aio ottaa pakotteita tai muitakaan kovia toimia käyttöön.”

Vielä! Kuinka pieneksi sademetsän pitää kutistua ennen kuin ryhdytään tositoimiin?

Uutisissa on vilissyt keinoja maapallon pelastamiseksi. Esillä on pidetty ainakin lihansyönnin vähentämistä, vetoomusten allekirjoittamista, rahan lahjoittamista ympäristöjärjestöjen sademetsäkampanjoihin ja jopa lastenteosta pidättäytymistä.

Lisäisin listaan kotimaisen ruuan suosimisen (pätee ainakin Pohjoismaissa) lisäksi ylensyönnin hillitsemisen. Sama se, syökö ympäristötietoisesti vain kasviksia, jos ahmii useamman ihmisen edestä. Siinä valuvat hyvät tarkoitusperät hukkaan.

Viljelysmaat eivät riitä jatkossa näillä lihan- ja ylensyönnin määrillä. Koska maapallon pinta-alasta iso osa on merta, kasvisruuan tuotanto vedessä helpottaisi ongelmaa.

Kalakannoista monet on jo riistetty, mutta levän kasvatukselle olisi tilaa yllin kyllin. Japanilaiset ovat opettaneet muuta maailmaa herkuttelemaan sushilla ja ruskoleviin kuuluvalla wakame-salaatilla. Kuka aloittaisi ruokalevän tuotannon Suomessa?

Levä kelpaisi rehuksikin, mikä hillitsisi paineita raivata sademetsiä soijaviljelmiksi.

Apollo 11 -lennon juhlavuonna todettakoon, että jos ihmiskunta onnistui käymään kuussa aikana, jolloin tietokoneista ei juuri ollut apua, ei pitäisi olla loputtoman vaikeaa kehittää ja tehostaa ruuantuotantoa siten, ettei se tuhoa metsiä ja kuormita ilmastoa.

Voisimme alkaa puhua älyruuasta, jollaiseksi ei voida laskea ainakaan punaista lihaa, jonka hiilijalanjälki on tuotantotavasta riippumatta moninkertainen kasvisravintoon verrattuna. Älyruuan pitäisi sitoa hiiltä ja palvella planeettaa, eikä tuhota sitä.

Toivottavasti EU ryhtyy kauppasopimuksissaan ja kaikessa muussakin ympäristöajattelun edelläkävijäksi, eikä anna tuoda alueelleen ympäristöä kohtuuttomasti vahingoittaen tuotettuja elintarvikkeita ja puuta, jota ikävä kyllä rahdataan Brasiliasta myös Suomeen.

Yritysmaailma puolestaan voisi kunnostautua metsäkatoa hillitsevien tuotteiden kehittelyssä. Moni kuluttaja on varmasti valmis maksamaan siitä, että myös tulevat sukupolvet pystyvät hengittämään kotiplaneetallamme.

Kirjoittaja on MT:n ympäristötoimittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sinilevä voi yllättää uimarin myös syksyllä

Lämpö toi levät järviin – tarkista, onko mökkirannallasi jo havaittu levää

Mistä sähkö tulee?