Kolumni

Lintilä johtaa väärää kisaa

Jouni Kemppainen: Entinen Poutun talouspäällikkö ja elinkeinoministeri saattaa päästä kaikkien aikojen luonnerooliinsa. Kun Rinteen hallitukselta odotetaan tiukkuutta, jörö toholammilainen pääsee parrasvaloihin.

Valtiovarainministeri Mika Lintilä on juuri tällä hetkellä keskustan tunnetuin ja valovoimaisin poliitikko. Puolueen kannalta kansan huomio kiinnittyy nyt väärään mieheen. Puheenjohtajakisa kun käydään aivan toisaalla.

Suomalaisen politiikan erikoisuus on valtiovarainministerin tehtävän arvostuksen nousu erityisesti aikana, jolloin taloudessa menee huonosti. Vaikka kansa inhoaa veronkiristyksiä ja leikkauksia, niiden merkitys kuitenkin tunnustetaan.

Menneinä vuosina näitä kansan suosimia rahaministereitä ovat muun muassa olleet Juho Niukkanen (kesk.), Esko Ollila (kesk.) Ahti Pekkala (kesk.) sekä tietenkin kokoomuksen Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö.

Lintilällä on nyt mahdollisuus yltää samaan seuraan. Entinen Poutun talouspäällikkö ja elinkeinoministeri saattaa päästä kaikkien aikojen luonnerooliinsa. Kun Rinteen hallitukselta odotetaan tiukkuutta, jörö toholammilainen pääsee parrasvaloihin.

Nyt riittää menojen torjuminen, rahaa vievät kehityshankkeet jäävät muille.

Keskustan puheenjohtajuudesta kisaavat elinkeinoministeri Katri Kulmuni ja puolustusministeri Antti Kaikkonen ovat hankalassa tilanteessa tahtomattaan. Kun pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eduskuntavaalien jälkeen jäävänsä keskustan johdosta sivuun, puolue on ollut kuukausia ilman johtoa.

Kun perinteikäs kansanliike ei kyennyt valitsemaan uutta puheenjohtajaa ajoissa, puolueen omaa tahtoa ja kantaa ei kukaan pysty tarvittavalla arvovallalla edustamaan. Keskusta ei ole myöskään kyennyt kääntämään edukseen onnistumistaan hallitusneuvotteluissa. Kun kärki puuttuu, niin tyhjästä sitä ei esiin taiota.

Kun Kaikkonen ja Kulmuni ovat ministereitä samassa hallituksessa, puheenjohtajakisasta on tullut pakostakin vaisu. Kuluneet viittaukset kuiskauskilpailuun ovat tässä yhteydessä yllättävän ajankohtaisia.

Runsaan viikon kuluttua jompi kumpi puheenjohtajaehdokkaista astuu keskustan johtoon. Tilanne on tällä hetkellä hyvin tasainen. Kulmuni on pystynyt vahvemman ministerinsalkkunsa turvin tekemään muutamia näyttäviä avauksia. Kaikkonen sen sijaan luottaa kokemukseensa. Kun kansa kokoontuu Kouvolaan, sen merkitys kasvaa.

Kisa ratkeaa vasta aivan lopussa.

Uudelle puheenjohtajalle valinta on kuitenkin vasta osavoitto. Hänen pitäisi pystyä ottamaan hajanainen puolue haltuunsa pikaisesti. Lintilän vahva asema ei tätä helpota. Omituista onkin, että molemmat puheenjohtajaehdokkaat ovat ilmoittaneet Lintilän jatkavan tehtävässä aina Suomen EU-puheenjohtajakauden loppuun eli vuoden vaihteeseen (IS 27.8).

Näkyvissä ei ole minkäänlaista merkkiä siitä, että valtiovarainministerin salkun painoarvo vähenisi, päinvastoin. Näkymättömistä ei puoluetta ole helppo johtaa. Puheenjohtajalla on syytä olla painavin salkku.

Jos keskustan kannatus ei syksyn mittauksissa lähde nousuun, vaarana on uuden puheenjohtajapelin käynnistyminen ennemmin kuin uusi johto huomaakaan. Seuraavaan varsinaiseen puoluekokoukseen on vain 10 kuukautta aikaa. Uuden johdon on varmistettava asemansa reilusti ennen sitä.

Muuten edessä voi olla uusi puheenjohtajanvaali.

Kansansuosikki Annika Saarikon lisäksi ehdolle voi nousta myös Mika Lintilä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Oman armeijan arvo korostuu taas

Talouslukutaidolle on todellinen tarve

Pääministeri Antti Rinne SK:ssä: Hallitus poistaa turpeen verotuen – Kurvinen ja Lintilä jarruttelevat: "Kes­kus­ta ai­koo pi­tää tiu­kas­ti kiin­ni hal­li­tu­soh­jel­mas­ta"