Kolumni

Elämäni paras ateria vaati yli 800 päivän työn

Hellan kulmalla: "Pihvin valmistaminen kesti paljon kauemmin kuin reseptissä ohjeistettiin. Muutama minuutti pannulla on vain viimeinen silaus."

Otsikon perusteella voisi luulla, että kertoisin jostain hienosta ravintolaillallisesta, jossa olisi seitsemän eri ruokalajia.

Mutta ei, kyse ei ole mistään ruokalusikan kokoisista gourmet-suupaloista.

Kyse on naudan sisäfileepihvistä.

Eikä mistä tahansa pihvistä, vaan reilun kaksivuotiaan Kantri-sonnin lihasta, joka kasvoi omalla kotitilamme.

Reseptin salaisuus ei ollut paistamisessa eikä mausteissa vaan siinä, että tiesin tasan tarkkaan, mitä söin.

Suomalaista ruokaa voi syödä hyvillä mielin. Ylpeänä siitä, millaista työtä suomalaiset ruuantuottajat ovat tehneet sen eteen.

Usein unohdamme, kuinka hyvälaatuista ruokaa voimme täällä syödä.

Suomalainen ruoka on vastuullisesti tuotettua, se ei sisällä antibioottijäämiä ja sen jäljitettävyys on maailman huippua.

Näitä ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Parasta sisäfileessäni oli se, että tiesin, millaisen matkan pihvi oli kulkenut lautaselleni.

Pihvin valmistaminen kesti paljon kauemmin kuin reseptissä ohjeistettiin. Muutama minuutti pannulla on vain viimeinen silaus, sillä Kantri oli kasvanut meillä yli 800 päivää.

Sitä ei valitettavan moni suomalainen osaa ajatella, kun tekee ostopäätöksiään kaupassa.

Uskon, että mikäli useampi tietäisi sen työn, jonka tuottajat tekevät ruuan eteen, ei ostoskoriin valittaisi halvinta.

Vaikka pihvin syömisestä on jo yli kolme vuotta, muistan suussa sulavan pihvin kuin eilisen.

Ei ole sen aterian voittanutta.

Ja niinhän sitä sanotaan, ettei mikään maistu niin hyvältä kuin oman työnsä tulos.

Kirjoittaja on MT:n kesätoimittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kauppasopimus närästää maatalousmeppejä – "Keskustelemme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä mutta samaan aikaan lisäämme tuontia Mercosur-maista"

Ruotsin WWF ohjeistaa kuluttajia välttämään suomalaista naudan- ja sianlihaa

Turhautumista ja vahvistusharhaa