Kolumni

Kunto kuin kiviaitaa

Pumppu lujilla: Tänään on tosi kyseessä, sillä menen pitkän tauon jälkeen kuntosalille.

Noin meillä Jyväskylässä sanottiin, kun haluttiin kertoa kovasta kunnosta. Yleensä se kerrottiin kuitenkin vähän suupieli vinossa, sillä huippu-urheilijan kunnossa meistä ei kukaan ollut. Treenattu oltiin kyllä, mutta tiesimme puutteitakin olevan.

Joka tapauksessa opin jo nuorena harjoittelemaan kohtalaisen hyvin. 1990-luvun jääpalloliigapelaaja joutui käymään elokuun ja marraskuun lopun välillä noin 70–80 kerran kuivaharjoittelukauden. Se tarkoitti nuoren ja hyväkuntoisen pelaajan voima-, nopeus- ja kestävyysominaisuuksien parantamista ja siinä pitää jo huhkia ihan tosissaan. Päivästä toiseen.

Mietin noita nuoruusvuosien urheiluja, kun kävin pitkästä aikaa lenkillä. Hölkkäsimme kaverin kanssa jutteluvauhtia ja se meni ihan hyvin. Lopussa jopa vedimme pätkän 3 000 metrin cooper-vauhtia (testi tulossa, siitä Pumppu lujilla -kirjoitus sitten erikseen) ja juoksu rullasi alamäkeen hyvin. Lopussa katsoin matkamittaria ja se näytti 4,42 kilometriä! Tuntui kympiltä.

Tänään on tosi kyseessä, sillä menen pitkän tauon jälkeen kuntosalille. Aavistelen jo tunteen, kun ei tiedä pyörtyykö vai oksentaako. Eikä se johdu siitä, että aloittaisin liian kovaa. Päinvastoin, tunnen itseni ja parin päivän päästä on jalkapallopeli. Siksi harjoitus on lähempänä joogaa kuin painonnostoa. Silti ensimmäiset kerrat tuottavat tukalan olon, sillä salin huono happi ahdistaa ja verisuonet pullistuvat.

Kuntoharjoittelussa onkin yksi urheilun suuri ristiriita. En ole koskaan pitänyt urheilun rasituksesta. Sadoista lenkeistä ehkä viidellä on tuntunut hyvältä. En tunne voimakkuutta salilla. Uin säännöllisesti, mutta altaassa mietin vain, milloin pääsen sieltä pois.

Teen silti kaikkea sitä, koska ymmärrän kristallinkirkkaasti hyvän kunnon hyödyt pallopeleissä. Peliuran loppupuolella oppi katkerasti, miten tärkeä syyskauden treenijakso on. Vaikka joukkueessa oli vain muutama, joka ei pystynyt tai jaksanut vetää sitä huolella, oli voittaminen kevään ratkaisupeleissä mahdotonta. Tiivis pelijakso vei mehut, palautuminen ei onnistunut eikä kirivaihdetta enää löytynyt. Toki mestaruuden voi voittaa tuurilla, mutta yleensä ei voita.

Nykyään pitää urheilla, jotta pystyy pelaamaan ylipäätään. Jalkapallopelistä palautuminen voi viedä viikon. Jos palautumisaikaa pystyy treenaamalla lyhentämään viiteen päivään, peliura jatkuu. Tänä kesänä olen siihen vielä pysynyt, mutta kausi on vielä kesken. Neljä peliä vielä jäljellä.

Harrastan urheilua myös koska ilman en voi hyvin. Väsymys ja uupumus ovat usein seurausta liikunnan puutteesta. Vaikka en nauti kuntoilusta tänään, lähden salille, jotta kahden viikon päästä olisin virkeä. Kesällä on kuntoliikunnasta tullut taukoa eikä jalkapallolla ole virkistävää vaikutusta. Olen aivan liian lopussa pelien jälkeen. Vain säännöllinen kuntoliikunta tuo hyvän olon ja yleensä se tulee parin viikon päästä säännöllisen liikunnan aloittamisesta.

Pumppu lujilla -palstalla tarkastellaan urheiluelämää joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n toimittaja ja uutispäällikkö.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pumppu lujilla: Luonnonnurmen kaipuu on mennyttä aikaa

Pumppu lujilla: Amerikkalaiseen jalkapalloon on tartuttava kun siihen saa mahdollisuuden

Pumppu lujilla: Mitä ihmeen e-urheilua?