Kolumni

Kulmunilta odotetaan aluepolitiikkaa

Elinkeinoministeri Katri Kulmunin ja puolustusministeri Antti Kaikkosen kisa pääsystä keskustan puheenjohtajaksi oli viikkokausia kuin seisovaa vettä.

Keskustelua luonnehdittiin ansaitusti ylivarovaiseksi ja asetelmaa jopa tylsäksi.

Kaikki muuttui viimeisellä viikolla ennen Kouvolan ylimääräistä puoluekokousta.

Käännekohta oli Annika Saarikon julkinen tuki Kaikkoselle, joka suututti pahanpäiväisesti osan Kulmunin kannattajista.

Kouvolan puoluekokous käynnistyi sähköistyneissä tunnelmissa ja eriskummallisessa asetelmassa, jossa keskustan tunnettujen naisvaikuttajien enemmistö ryhmittyi Kaikkosen taakse, kun taas Kulmunin tunnettujen tukijoiden kärki muodostui kypsään ikään ehtineistä miehistä.

Ehdokkaiden varsinaiset poliittiset erot osoittautuivat kampanjakiertueen aikana vähäisiksi. Molemmat edustavat sosiaali- ja talouspoliittisesti keskustan vasenta laitaa ja ovat maltillisia arvoliberaaleja.

Ero Juha Sipilän oikeistolinjaan on molemmilla selkeä.

Kaikkonen näytti entisenä keskustan eduskuntaryhmän johtajana leimaantuvan ihmisten silmissä vanhaan valtaan ja Sipilään.

Kouvolan puoluekokouksessa siitä muodostui Kaikkoselle taakka, sillä kenttäväen enemmistö halusi ottaa etäisyyttä Sipilän aikaan ja politiikkaan.

Vaikka myös Kulmuni on ollut varapuheenjohtajana tiivis osa Sipilän puoluejohtoa, hän onnistui näyttäytymään uuden ajan ehdokkaana.

Kulmunin kampanjassa erityisen suuren painoarvon sai vaatimus vahvan aluepolitiikan paluusta.

Jo ennen valintaansa elinkeinoministeri Kulmuni käynnisti valtiollisten työpaikkojen alueellistamisselvityksen, jota on tarkoitus jalkauttaa käytäntöön vielä tällä hallituskaudella.

Ehdokas lupasi palauttaa aluepolitiikan keskustan politiikan ykkösasiaksi, ja sitä kenttä häneltä nyt totisesti odottaa.

Keskustassa ei ole koko 2000-luvulla ollut puoluekokousta, jossa aluepolitiikan merkitystä olisi korostettu yhtä vimmatusti.

Tämä on suoraa oirehdintaa Sipilän hallituskaudesta, jolloin suosittiin keskittävää yhteiskuntapolitiikkaa.

Aluepolitiikka menetti Sipilän keskustassa painoarvoaan, mutta nyt se halutaan tuoda takaisin.

Puoluejohtajana Katri Kulmuni on vielä kirjoittamaton lehti. 32-vuotiaan naisen nousu perinteisen suuren valtapuolueen johtoon on poikkeuksellista, mutta poikkeukselliset ovat ajatkin.

Nykyisten kannatuslukujen valossa keskustaa ei enää voi luonnehtia kuin keskisuureksi puolueeksi.

Voittajan harteilla on nyt koota viime metreillä kiivaaksi äityneen puhejohtajakamppailun repimä kenttä.

Kaikkosen tuki on vahvinta Etelä-Suomessa. Ruuhka-Suomen keskustalaisten pelkona on, että Kulmunin keskusta käpertyy aitovierille ja kaupunkityö unohtuu.

Kulmunin täytyisi kyetä tekemään politiikkaa, joka vetoaa niin suurissa kaupungeissa, maakuntakeskuksissa, seutukaupungeissa kuin syvällä maaseudulla. Urakka on haastava, muttei mahdoton.

Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Kulmunin ja valtiovarainministeri Mika Lintilän valtadynamiikka kehittyy. Lintilä on tosiasiallisesti johtanut keskustan politiikkaa kesäkuukausina.

Kulmunin on puntaroitava tarkasti, kannattaako hänen ottaa itselleen raskas ja kuluttava rahaministerin salkku vai sopiiko se paremmin yksitotisen keskipohjalaisen pirtaan.

Elämme poliittisesti mielenkiintoisia aikoja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaikkonen: Hallitus käsittelee tutkahaittaa – puolustushallinto ei vastusta tuulivoiman rakentamista

Hallitus korottamassa kaivosten vakuusmaksua – myös kaivosvero tulossa

Keskusta haluaa Suomesta lapsi- ja perhemyönteisemmän: "Perheiden arjessa pärjäämistä on tuettava laajentamalla perhekeskukset ja kotiapu kaikkialle Suomeen"