Kolumni

Kello käy, mutta työpaikkoja ei näy

Työmarkkinajärjestöissä ihmetellään, kuka hallituksen työryhmärulettia oikein johtaa. Valtiosihteeri Raimo Luomaa (sd.) on epäilty, mutta viime aikoina tämäkin otaksunta on laimentunut.

Hallituksen tavoite työllistää vähintään 60 tuhatta suomalaista hallituskauden aikana uhkaa hyytyä lähtökuoppiin.

Hallituksen kesällä asettamat työmarkkinajärjestöjen työryhmät eivät ole käytännössä edenneet alkua pidemmälle. Osa ryhmistä ei ole päässyt tähänkään asti.

Julkinen salaisuus onkin jo, ettei työryhmiltä tule ensi viikon budjettiriiheen yhteistä evästystä työllistämisen tehostamisesta. Tähtäin on siirretty jo maaliskuun kehysriiheen. Kovin suurta edistymistä ei ole odotettavissa silloinkaan, ellei hallitus pysty puhaltamaan hankkeeseen lisää vauhtia.

Samaan aikaan hallituksen tavoite 75 prosentin työllisyydestä karkaa yhä kauemmas. Syksyllä kiihtyneet yt-neuvottelut tuottavat nyt maahan työttömiä työnhakijoita siihen tahtiin, ettei 60 tuhatta uutta työpaikkaa enää hallitusohjelmassa asetettuun tavoitteeseen riitä.

Oikea luku saattaa olla jo 75 tuhatta. Talousnäkymät ja eurooppalainen suhdanne heikkenevät sitä vauhtia, että palkkatuella, elvytyshankkeilla ja muilla puhtaasti valtion käsissä olevilla tavoilla tavoitetta ei enää saavuteta.

Ei olisi lainkaan odottamatonta, jos työministeri Timo Harakan (sd.) mieleen tulisi tulkita tavoitetta toisin. Työmarkkinajärjestöissä on jo ennakoitu ministeriön laskennan koskevan vain sen omilla toimilla luotuja työpaikkoja.

Markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan aikaansaama työllisyyden heikkeneminen uhkaa jäädä laskennasta ulos.

Harakan työlääntyminen on silmiinpistävää. Työministerin tehtävää ei helpota se, että pääministeri Antti Rinne häärää aktiivisesti sektoriministeriensä alueilla.

Kun Harakka on muutaman kerran vihjannut hallituksen ryhtyvän asiassa kovempiin toimiin, Rinne on kiirehtinyt vakuuttamaan, ettei keppiä käytetä.

Työmarkkinajärjestöissä ihmetellään, kuka hallituksen työryhmärulettia oikein johtaa. Valtiosihteeri Raimo Luomaa (sd.) on epäilty, mutta viime aikoina tämäkin otaksunta on laimentunut.

Lisää ihmetystä herättää, ettei työmarkkinajärjestöjen jo alkukesästä sopima työttömyyseläkeputken myöhentäminen yhdellä vuodella ole edennyt hallituksessa mihinkään. Se kun on joka tapauksessa harvoja käytännön toimia, joilla työllisyyttä voitaisiin edistää.

Jostakin hallituksen olisi nyt pystyttävä luomaan lisää painetta neuvotteluihin. Uhka on, että se menettää uskottavuutensa keskeisessä tavoitteessaan alle puolessa vuodessa.

Tätä ei Suomen talous kestä. Jos työllisyystavoitetta ei saavutettaisikaan, aktiivisia toimia asian eteen olisi joka tapauksessa tehtävä. Muuten edessä on valtion kiihtyvä velkaantuminen, leikkausuhka ja hallituksen toimintakyvyn hiipuminen.

Työttömyysturvan lyhentäminen ja etuuksien porrastaminen sekä paikallisen sopimisen lisääminen niin, että työllistäminen tulisi nykyistä kevyemmäksi ja vähemmän säädellyksi ovat asian ydin.

Elinkeinoelämän keskusliitto, korkeakoulutettujen Akava ja keskusta ajavat uudistuksia. SDP ja suurin palkansaajajärjestö SAK vastustavat näitä. Muut toimijat sijoittuvat leirien väliin.

Tätä jakoa ei suomalainen veronmaksaja kaipaa. Työttömyys tulee kalliiksi meille kaikille.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Rinteen tavoitetta on syytä tukea

Poliitikkojen otettava ote Postin ongelmista

Akava ehdottaa työttömyysturvan leikkuria, mutta työtön saisi leikatut rahat työllistyessään