Kolumni

Hillitty elämä maalla on pian muotia

Älyttömintä oli suositus luopua ilmastosyistä lastenteosta. Suomi kun tarvitsee kipeästi jokaista syntyvää lasta.

Palasin maanantaina lomilta. Pidin uutis- ja some-paastoa. Pääosin pysyin omalla 900 neliön tontilla vanhassa puutalossa. Paljun lämmitin liki päivittäin.

Tapasin ystäviä, söin lähiruokaa ja harrastin hieman lähimatkailua. Loma-ajan reviirini ylsi etelässä Tarttoon, lännessä Kaarinaan sekä pohjoisen ja idän suunnassa Suomussalmelle.

Paikkani lentokoneessa oli tyhjä, matkat taittuivat vanhalla dieselillä. Suosituin kohteeni oli lähikylän kauppa viiden kilometrin päässä.

Ei, en ole ilmastoahdistunut. En kieltäydy lentämästä, enkä kiellä sitä muiltakaan. Hyvä vaan, jos ihmiset pääsevät välillä irti arjestaan. Ja jos se edellyttää joskus lentämistä, niin antaapa mennä!

Huomasin silti viettäväni lähes ekolomaa. Se ei edustanut mitään ideologiaa vaan lähinnä laiskuutta ja tylsyyttä. Ne ovat hyvää vastapainoa kiireiselle arjelle eivätkä vaadi erityisiä suorituspaikkoja – suosittelen.

Vaan omapa on asianne. Suvaitsen hyvin valintanne.

Uutispaasto ei ollut muuttanut uutisia. Kiivailu ilmastotoimista jatkuu niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC kiirehtii maailmaa irti fossiilitaloudesta ja vaatii istuttamaan Euroopan verran uusia metsiä. Suomessa kuitenkin riidellään, missä määrin öljyn ja kivihiilen tuottama hiilidioksidi pitäisi varastoida metsiin – siis siihen biomateriaaliin, jolla fossiilitalous tulisi syrjäyttää.

Poliittinen kiistely liittyy paljolti siihen, mitä pelloilla ja metsissä pitäisi ilmastotalkoissa tehdä. Rinnalla kulkee keskustelu elämäntapavalinnoista – miten syödä, minne matkustaa, mitä kuluttaa.

Älyttömintä oli suositus luopua ilmastosyistä lastenteosta. Suomi kun tarvitsee kipeästi jokaista syntyvää lasta.

Lomareissulla huomasin, että Tarttoon – vanhaan kotikaupunkiin – oli rakennettu suuria ostoskeskuksia. Kulutus Virossakin kasvaa ja keskittyy kaupunkeihin.

Suomen laajalla maaseudulla ehdin tavata useita lukijoitamme. Suurin osa elää hillittyä maaseudun elämää. Moni tekee työtään biotalouden ja käytännön hiilensidonnan parissa. Päivät ovat usein pitkiä ja lomat harvassa. Ilmastoahdistusta en tavannut, lievää ihmettelyä käytävästä keskustelusta kylläkin.

Antti Rinteen (sd.) hallitus kokoontui eilen budjettiriiheensä. Kaiken muun ohessa sieltä odotetaan linjauksia ilmastotoimista. Suurin haaste tässä lienee sovittaa vihreiden ja keskustan näkemykset.

Sopu voisi löytyä vapaaehtoisen luonnonsuojelun lisärahoista ja siitä, että hallitus tunnustaisi suomalaisen tehokkaan metsätalouden lääkkeeksi ja vientituotteeksi ilmasto-ongelman ratkaisussa.

Hallituksen toimista riippumatta ilmastokeskustelu näyttää nostavan hillittyä ja vaatimatonta – sanoisinko maalaista – elämäntapaa trendiksi myös kaupungeissa.

Elämän arvoa tai yksilön onnistumista ei mitata kulutuksella. Vaatteissa ovat jatkossa muotia pitkä käyttöikä, kierrätys ja luonnonmukaisuus. Facebook-päivitykset kaukokohteista ovatkin jo vähentyneet.

Ilmastohyötyjen lisäksi kohtuullisuus lisää kansalaisten tasa-arvoa. Trendinä nuukailu sopii hyvin tasavaltaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Osa nuorista suomalaisista aikuisista valmiita rajuihin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – jopa ammatin vaihto mahdollista

"Kaikki se työ kotitilalla tuntuu olevan turhaa" – UniCafen päätös luopua naudanlihasta mitätöi ympäristön eteen tehtyä työtä, sanoo opiskelijaedustajiston jäsen

Isot kuviot, pienemmät kustannukset – näin kuviokokoa voi kasvattaa: katso video