Kolumni

Tarkkana puukauppaehtojen kanssa

Runkohinnoittelu poistaisi monta ongelmaa, mutta se ei juuri ole yleistynyt.

Puumarkkinatilanne on kääntynyt alavireiseksi ja kotimaan puukaupan volyymi on viidenneksen viime vuotta jäljessä. Osittain tämä johtuu puun ostajien runsaista varastoista, mutta tukkipuun kysynnän osalta myös heikentyneestä markkinatilanteesta.

Sahatavaramarkkinaa sekoittavat lisäksi Keski-Euroopan vanhojen kuusikoiden kaarnakuoriaistuhot.

Kuitupuun vahva kysyntä ja sahauksen alavire tarkoittavat, että tänä syksynä metsänomistajan on oltava erityisen tarkkana tehdessään puukauppoja. Puukaupan onnistuminen ei ratkea pelkästään yksikköhintoihin, vaan siihen, miten tarkkaan ostaja katkoo leimikosta tukkia.

Esimerkiksi viime vuoden hakkuutilastot osoittavat, että kaikki ostettu tukkipuu ei ole päätynyt sahaukseen. Tämä kielii kuiduttavan teollisuuden suuresta puuntarpeesta, mekaanisen kustannuksella.

Metsänomistajan edunvalvojan nenään kaikki tämä tuo epävarmuuden hajua. Epävarmuutta lisää, että moni kymmeniä vuosia vakaana pysynyt asia on muuttumassa puumarkkinoilla. Se on näkynyt myös oikeuteen menneinä katkontakiistoina.

Perinteisesti puukaupan sopimusehdot ovat olleet suurin piirtein samankaltaisia eri puunostajilla. Nyt sopimusehtoihin on tullut kirjavuutta. Suurimmat muutokset kauppaehtoihin on tehnyt UPM. Puukauppasopimuksen kääntöpuolella oleviin ”pikkupräntteihin” kannattaakin tutustua tarjouksia vertaillessaan.

Voi olla, että tarkka metsänomistaja voi puukauppaa tehdessään vaikuttaa lisäehtoihin, mutta ainakin ne on syytä tiedostaa ja niihin liittyvien riskien taloudellinen arvo hinnoitella.

Tukin ja kuitupuun läpimittaraja on pysynyt vuosikymmeniä männyllä 15 sentissä ja kuusella 16 sentissä käytännössä kaikilla puunostajilla.

Nyt Stora Enso ostaa Itä-Suomessa molempia tukkeja vasta 18 sentin latvaläpimitasta. Jos vertaa pelkkiä yksikköhintoja, voi metsänomistajalle tulla iso pettymys korjuunjälkeisestä lopputuloksesta.

Asiaan metsänhoitoyhdistysten katkonta-aineiston ja Luonnonvarakeskuksen laskelmien perusteella perehtynyt MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala on arvioinut, että sopivassa harvennusmänniköissä voi metsänomistajan tili jäädä jopa viidenneksen pienemmäksi 18 sentin latvaläpimittaan hakatuilla kohteilla, mikäli puutavaralajien yksikköhinnat säilyvät ennallaan.

Viime vuosina isot puunostajat ovat lakanneet luovuttamasta metsänomistajille tai valtakirjanomistajille puun katkonnasta kertovia pitkiä pölkkylistoja tai motolistoja. Tämä ei lisää luottamusta ja ainakin edunvalvojan näkökulmasta tämä näyttää liittyvän kuiduttavan teollisuuden haluun hämärtää tukin katkonnan kontrollointia.

Tosiasia on, että puukaupan sopimusehtojen valvonta vaikeutuu merkittävästi, kun runkojen katkontaa ei pystytä jälkikäteen yksilöimään. Runkohinnoittelu poistaisi monta ongelmaa, mutta se ei juuri ole yleistynyt puukaupassa.

Puukauppatarjousten vertailu onkin käymässä mahdottomaksi tavalliselle metsänomistajalle. Uskallakin sanoa, että vain yhteen puukappatarjoukseen tai pelkkään yksikköhintojen vertailuun kilpailutuksensa jättävä metsänomistaja ottaa ison riskin.

Nyt jos koskaan metsänomistajan kannatta käyttää metsänhoitoyhdistyksen ammattiapua puukaupassa ja puunkorjuun valvonnassa. Pelkällä jäsenmaksulla kaikkia palveluita ei toki saa, mutta valtakirjasta, tarjousten vertailulaskelmasta tai korjuunvalvonnasta maksettava hinta on vain murto-osa saatuun hyötyyn ja mielenrauhaan verrattuna.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Puukaupassa painopiste on siirtynyt harvennushakkuille

Mikko Tiirola, MTK: "Energiapuu käyttöön, koska se muuten lahoaa nopeasti metsään"

Mäntytukilla on puumarkkinoilla heikoin kysyntä – "Kauppaa käydään nyt kuitu- ja energiapuuvetoisesti"