LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Katoaako maakuntalehti, entä maakunta?

Sanomalehden elämä ei ole itsestäänselvyys. Alueensa valtalehdet olivat vielä 1990-luvulle saakka omistajilleen setelipainoja. Jokaisen kotitalouden oli tilattava alueen lehti, että tiesi, mitä ympärillä tapahtuu. Yritysten puolestaan oli pakko ilmoittaa lehdessä, jos halusivat saada yhtään asiakasta.

Noista ajoista lehdet ovat menettäneet monopolinsa sekä uutisissa että mainoksissa. Tilaa ovat vallanneet internet ja sen jättimäiset, kansainväliset palvelualustat.

Koko 2000-luku on puhuttu median murroksesta.

Olen työssäni seurannut päivittäin pariakymmentä lehteä. Vielä 20 vuotta sitten ne tulivat työpöydälle aamupäivän aikana. Nyt Posti saa niistä valtaosan perille vasta päivän vanhoina. Helsinki on syrjässä. Monen maakunnan menoa on seurattava verkkolehdistä.

Ensin lehdet ohenivat ja muuttuivat sitten pienempään, tabloid-kokoon. Uudistuksissa kauniit kehityspuheet tarkoittivat käytännössä säästöjä – toimitusten ja samalla sisältöjen kuihtumista.

Lehdet ovat hakeneet säästöjä yhteisillä sisällöillä. On perustettu uutispooleja ja yhteistoimituksia. Niillä on ollut puolensa, mutta seurauksena tarjolla on samoja uutisia Porissa ja Rovaniemellä.

Keskiviikkona Ilkka-Yhtymä kertoi valmistelevansa maakuntalehtiensä Ilkan ja Pohjalaisen yhdistämistä. Ilkka ilmestyy Seinäjoella ja Pohjalainen Vaasassa. Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan keskus, ruuan ja yrittäjyyden pääkaupunki. Vaasa on rannikko-Pohjanmaan vireä yliopistokaupunki ja teknologian kasvava tuotanto- ja osaamiskeskus.

Yli satavuotiailla lehdillä on kunniakas perintö maakuntiensa lipunkantajina. Naapureina sekä lehdet että maakunnat ovat aiemmin olleet kuin tuli ja vesi – terveesti ja ylpeästi nokikkain, kilpailijoina ja toistensa kirittäjinä. Helsingin herroille ne ovat haistattaneet aina tarvittaessa pitkät.

Toki yhteiseksi muuttunut omistus ja yhteiset sisällöt ovat näitä särmiä jo hioneet.

Maakuntaidentiteetti – leimautuminen ja sitoutuminen omaan maakuntaan – on Suomessa edelleen vahva. Me savolaiset olemme monen yllätykseksi ylpeitä savolaisuudestamme. Samaa olen havainnut muistakin heimoista, jopa varsinaissuomalaista.

Edes vuosikymmeniä jatkuneet sekavat hallintouudistukset eivät ole maakuntien henkeä sammuttaneet.

Mutta kuinka käy maakuntalehden? Se ratkaistaan lehdissä ja niiden omistajakunnassa.

Jotain vaikuttaa sekin, että omistaja on nyt usein pörssiyhtiö. Yhtiön johto voi olla pätevä, mutta sen ymmärrys maakunnan ihmisten ja yritysten arkeen on pahimmillaan olematon. Tekoäly ei auta arkijärjen puutteeseen.

Olen vuosien mittaan pohtinut lehden elämää ja kuolemaa useiden kollegoiden kanssa. Parhaiten asian on tiivistänyt Savon Sanomien pitkäaikainen toimittaja Vesa Kärkkäinen. "Lehden on vastattava lukijansa kysymykseen: Kuinka minulle käy?"

Sanomalehti voi menestyä vain, jos se on tarpeellinen lukijalleen. Lisäksi lehden on oltava osa yhteisöä sekä puolustettava sen oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa. Sellaista lehteä eivät karta tilaajat eivätkä ilmoittajat.

Maakunnat eivät katoa. Se on vankka perusta myös vahvalle maakuntalehdelle.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sanomalehti Ilkka: Ilkka-Yhtymän yt-neuvottelut päätökseen: 26 henkilön työsuhde päättyy

Maakunnat uusteollistamisen moottoreiksi

Toiveena sote-lait vuoden päästä eduskuntaan