LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Naisen euro ja setämiesten ahdinko

Puhe naisen eurosta on suurelta osin pelkkää sumutusta.

Jokainen tietää, että naisen euro on 80 senttiä. Harvempi uskaltaa sanoa, että niin ei oikeasti ole.

Naisen halpaa euroa on rummutettu vuosikymmeniä. Siitä on tullut totuus, johon faktat eivät pysty.

Naisjärjestöjen ja feministien kärkkäästi käyttämän termin käyttö on levinnyt myös ammattiyhdistysliikkeen ja vihervasemmiston keskuuteen.

Sillä kerätään poliittisia irtopisteitä. Jopa nykyinen pääministeri Antti Rinne on sortunut siihen vaalikampanjoinnissaan.

Verenpainetta nostattava naisen euro saadaan laskemalla yhteen naisten ja miesten palkkasummat ja vertaamalla niitä keskenään. Kyseessä on tarkoitushakuinen vedätys.

Laskennassa ei oteta huomioon palkkakertymään vaikuttavia tekijöitä, kuten tehtyjä työtunteja, koulutusta ja työuran pituutta. Työn jossain määrin vaikeasti mitattavissa olevasta tuottavuudesta puhumattakaan.

Toisenlaisiakin laskelmia on tehty. Nais- ja mieseuron ero sulaa nopeasti, kun palkkatulot normitetaan työtuntien ja muihin palkkaukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Samasta työstä, samalla koulutuksella ja saman pituisella uralla maksetaan siis suunnilleen samaa palkkaa. Jos niin ei ole, silloin on syytä nostaa kissa pöydälle.

Harvassa kuitenkin näyttävät olevan työnantajat, jotka oikeasti harrastavat sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton selvitys vuodelta 2017 osoitti, että naisen euro oli 97 senttiä. Ero miehiin selittyi sillä, että miehet yksinkertaisesti tekivät enemmän töitä.

Samansuuntaisia tuloksia on saatu muualtakin. Puhe naisen eurosta on siis suurelta osin pelkkää sumutusta.

Asiaa voi lähestyä toiseltakin kantilta. Ajatelkaa, jos naiset oikeasti tekisivät samat työt viidenneksen halvemmalla kuin miehet.

Miltä työelämä tuolloin näyttäisi? Edes jossain määrin tolkuissaan olevat työnantajat vaihtaisivat kovapalkkaiset setämiehensä edullisiin naistyöntekijöihin.

Naiset suorastaan revittäisiin käsistä.

Niin ei kuitenkaan ole. Mistä se siis kertoo?

Takaisin realismiin. Aika on muuttunut. Tulevaisuus on nuorten ja naisten.

Jopa puoluejohtajat ovat nykyisin nuorehkoja naisia. Paitsi edellä mainittu äijäfeministi. Ja hänkin näyttää siis olevan puolueensa naisjärjestön vietävissä.

Se ei tarkoita, että tasa-arvo olisi kaikilta osiltaan totta. Ongelmia varmasti on. Silti maamme lienee yksi kaikkien aikojen tasa-arvoisimmista.

Sekin olisi hyvä joskus muistaa. Ja samalla kannattaisi pitää huoli, ettei homma keikahda toisin päin.

Annetaan pienten poikien olla poikia ja pidetään huolta, että myös heillä on jatkossa mahdollisuus menestyä.

Setämiesten aika sen sijaan on ohitse. Heidän osana ovat työelämän sivuraiteet.

He seuraavat kehitystä hiljaa porstuan puolelta. Puheet naisten euroista ja syrjinnästä he nielevät itsekseen hymähdellen. Ja jatkavat sitten kesken jääneitä töitään.

Sen verran he antavat tasoitusta vielä loppumetreillä, että kuolevat selvästi naisia nuorempina. He siis jättävät läksiäislahjana osan eläkesummastaan pidempään eläville naisille.

Aika velikultia.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

EU:lle tarvitaan vahva metsästrategia

SDP:n ongelmat käyvät kaikille kalliiksi

Jos valheesta ei jää ajoissa kiinni, saattaa tie aueta vaikkapa eduskuntaan