LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Miksi minusta tuli äiti 24-vuotiaana?

Voi vauvakato! Suomessa on taas surtu kansakunnan tulevaisuutta Tilastokeskuksen julkaiseman väestöennusteen langettamassa varjossa.

Tässä asiassa minulla on varaa pörhistellä. Olen hankkinut Suomeen jo kolme uutta kansalaista, joista yksi on tosin Englannista tuotu mieheni.

Miten tällainen käsittämätön uroteko tehdään? Pitäisikö kunniakseni järjestää esimerkiksi paraati?

Kyllä kiitos, tietenkin, mutta minulta perheen perustaminen ei ole juuri vaatinut uhrauksia. Paraatin voisi järjestää mieluummin yksinhuoltajille.

Sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana, koska olin suunnitellut perheen perustamista jo 17-vuotiaasta. Sysäyksen siihen antoi pienin sisarukseni, jonka syntyessä olin yhdeksänvuotias.

Äitini palasi töihin melko pian, ja isä hoiti vauvaa maatilan töiden ohessa. Sain mallin tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, jossa äitiys ei ole orjuuttava uhraus.

Suloinen siskoni oli niin ihana, että tiesin haluavani lapsia. Perheestä tuli elämälleni tärkeä tavoite, jonka halusin ehdottomasti toteuttaa.

Olin 18, kun tapasin tulevan mieheni edinburghilaisella klubilla. Ensimmäisillä treffeillämme joimme kaljaa goottibaarissa ja puhuimme kevyistä aiheista: uskonnosta, politiikasta ja toivomastamme lapsiluvusta.

Puhuminen oli helppoa, koska meillä ei ollut mitään menetettävää. Oli erittäin todennäköistä, ettemme koskaan enää tapaisi. Miksi siis pelata pelejä tai salailla parisuhteen toiveita?

Onnelliseen perheellisyyteeni ovat vaikuttaneet kolme peruskiveä: hyvä tukiverkko, hyvä terveys sekä vakaa taloudellinen tilanne.

Kirjoitin graduni ensimmäisellä äitiyslomallani ja sain lastenvahtien palkkaamiseen apua Metsämiesten Säätiöltä. Opiskeluajoista selvisin ilman velkaa: töitä oli aina tarjolla, ja jaksoin niitä tehdä.

Tiesin myös, että tiukoissa tilanteissa rahallinen apu oli vain nolon puhelinsoiton päässä, terveisiä vaan vanhemmille.

Aloitin tässä työssä toisen lapseni ollessa yhdeksän kuukautta vanha. Mies on ollut kotona puolet pitämistämme vanhempainvapaista.

Toivoisin, että perhemyönteisyys otettaisiin osaksi opetussuunnitelmaa. Hedelmällisyydestä puhuttaisiin kauniisti ja kouluun pyydettäisiin vauvaperheitä vierailuille.

Romantiikalle on aikaa myös pikkulapsiperheissä: lasten mentyä nukkumaan vanhemmat voivat valita, viettävätkö seuraavat pari tuntia sohvalla vai sängyssä. Kotityöt kannattaa tehdä silloin, kun lapset ovat hereillä.

Kelan tukia on syytä miettiä tarkkaan. Ohjaako esimerkiksi asumistuki opiskelijoita asumaan yksin? Sen voi menettää kokonaan, jos avopuolisolla on tuloja.

Korkeakoulujen on syytä tehdä selkeämpiä lukujärjestyksiä ja opintosuunnitelmia opintojen venymisen estämiseksi. Yliopiston lapsiparkki oli meidän perheellemme tärkeä palvelu.

Isien on syytä kunnostautua vanhempainvapaiden pitämisessä. Yhteiskunnan on syytä tukea tätä entistä ryhdikkäämmin. Kotiäidistä ja lapsista tulee tiivis yksikkö, jossa mies jää helposti ulkoradalle. Tämä on nähtävissä myös huoltajuuskiistoissa.

Yhteiskunnan on syytä tukea erityisesti yksinhuoltajia ja rohkaista perheen perustamiseen myös itsenäisesti.

Nuorten pikavippikierteet ja mielenterveyden ongelmat on selätettävä, eikä kukaan saa jäädä niiden kanssa yksin. Me kaikki voimme kutoa tukiverkkoa niille, joilla ei sitä synnyinlahjana ole.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kun lapsia syntyy yhä vähemmän, lapsilisää maksetaan entistä harvemmalle – keskusta haluaa korottaa lapsilisiä säästyvillä rahoilla

Nuori viljelijäisä haluaa antaa rehdin ja reilun miehen mallin: "Pojan kanssa leikkiminen on parasta isänä olemisessa"

Slunga-Poutsalo: "Ihmeellistä, että hallitus esittää lapsilisiin korotusta suurille perheille" – samaan aikaan ensimmäistä lasta toivovia ei tueta juuri ollenkaan