LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Suu täynnä huudan: ”LISÄÄ!”

Suurin oivallukseni on, että jos banaani ei aukea kannan puolelta, kannattaa siirtyä suosiolla avaamaan se toisesta päästä.

Yleensä kanta toimii kätevänä kahvana, josta terävästi vääntämällä banaani nasahtaa auki vaivattomasti. Joskus kuori kuitenkin on niin sitkeä, että vääntäminen vain möhjää sisällön.

Tietenkin voi turvautua veitseen. Se on vähintäänkin tyylirikko. Mielekäs elämä kun on vaikeuksien etsimistä ja niiden voittamista.

Eli banaaneja pitää olla. Kohta se voi olla vaikeaa, jos uusia alueita valtaava panamantauti tappaa Cavendish-lajikkeen viljelmät (eli kaikki maailman banaanit). Tuolle lajikkeelle kun ei ole saatu jalostetuksi korvaajaa, joka täyttäisi viljelijöiden, kuljettajien, kaupan ja kuluttajien toiveet.

Tarkoitus oli, että banaani olisi vain vertauskuva jostain elämää suuremmasta, mutta unohdin jo, mihin pyrin.

Voisiko banaanin kuorimispään vaihtoa soveltaa sosiaalisissa suhteissa? Vaihtaisiko kannustukseen ja kehuihin sen sijaan, että jatkaa vuodesta toiseen nalkuttamista?

Olisiko panamantauti vertauskuva kaiken epävarmuudelle? Avioero, läheisen kuolema, oma sairastuminen, kodin turmeltuminen homeeseen tai työpaikan menetys voi kampata huolellisimmankin valmistautujan.

Ei suunnittelemista silti kannata lopettaa, kunhan muistaa, ettei se paras lajike ole ainoa.

Voisiko itse banaani kuvata hyvinvointia? Joillakin niitä on laatikoittain, jollekin jää vain kuoret.

Varallisuuden epätasainen jakautuminen on ehkä maailman suurin ongelma. Se estää ilmastonmuutoksen torjunnan. Se kiihdyttää luonnon monimuotoisuuden kaventumista. Se johtaa jäteongelmiin. Se pistää miljoonat ihmiset liittymään muuttajien virtoihin.

Suomalainen köyhä ei pysty valitsemaan kestävästi tuotettua ruokaa, vaan joutuu ostamaan halvinta, mitä löytyy. Brasilialainen köyhä joutuu polttamaan sademetsää pystyäkseen tuottamaan riittävän halpaa soijaa.

Samalla systeemillä biodiversiteetti kutistuu ja jäteongelma paisuu.

Meillä tulot jakautuvat kansainvälisesti vertailtuna melko tasaisesti. Muiden kehnous ei kuitenkaan ole todiste Suomen hyvyydestä. Rikkaimmat täälläkin ansaitsevat vuodessa enemmän kuin valtaosa meistä elinikänään.

Ahneuden rajattomuuden toi esiin niin sanottujen Panaman papereiden vuoto. Veroparatiisissa toimivan Mossac Fonseca -lakitoimiston ”palveluja” hyödynsivät jotkut suomalaisetkin rikkaat.

Veronkierron ja varojen kätkemisen ohella veroparatiiseja hyödyntävät pitävät yllä järjestelmää, joka mahdollistaa muun muassa terrorismin rahoittamisen, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption, joka kattaa kaiken: finanssitalouden, rakentamisen, kaupan, politiikan ja urheilunkin.

Jos veroparatiisit tukittaisiin, eduskunnassa ei tarvitsisi kiistellä maahanmuutosta.

Nyt pari vuotta Mossac Fonsecan paljastusten jälkeen kohu on laantunut. Rangaistuksia ei juuri jaeltu – Islannissa joku ministeri joutui eroamaan, Venäjällä tiedon julkistajien suut tukittiin. Kymmenet muut veropara­tiisitoimistot jatkavat jätti­omaisuuksien pimittämistä lähes entiseen tapaan.

Nyt muistinkin. Ei se banaani symboloinut mitään noista. Tarkoitus oli sanoa, että ole tyytyväinen banaaniisi. Ihan sama, kuoritpa sen vaikka keskeltä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

EU:lle tarvitaan vahva metsästrategia

SDP:n ongelmat käyvät kaikille kalliiksi

Jos valheesta ei jää ajoissa kiinni, saattaa tie aueta vaikkapa eduskuntaan