LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Autoni on teini-iässä, kohta myös saappaat

Minä se olen kuulkaa Pohjois-Karjalan kovin Volvo-muija. Kyllä vain. Pitelen jo toisen 2,5 litran turbodieselillä varustetun V70:n rattia. Ja voi veljet, miten minä rakastankaan sen pitelyä.

Rakastan niin paljon, että yhdeksän vuoden aikana olen ajanut vuodessa keskimäärin noin 36 000 kilometriä. Työajot ovat vain murto-osa ajamistani kilometreistä, olenhan ehtinyt olla yhdeksän vuoden aikana perhevapaillakin.

Mutta hyi minua, miten väärin onkaan tykätä yksityisautoilusta.

Satuin taannoin seisomaan erään äidin vieressä eräässä paikassa Joensuussa, jossa hän puki lastaan. Lapsi venkoili vaatteiden laitossa. Äiti sitten totesi lapselleen hyvin painokkaasti, että jos me olisimme liikkeelle ympäristöä saastuttavalla henkilöautolla, joka olisi lähellä ja lämmin, sinä voisit jättää ulkovaatteet laittamatta. Mutta me lapseni olemme menossa kotiin linja-autolla, siksi sinun pitää pukea ulkovaatteet.

Huumoria tai ei, kysynpähän vain, että tähänkö on tultu?

Minun vuodessa ajamani kilometrit ovat päästöinä noin 4 000 kiloa hiilidioksidiekvivalentteja Suomen ympäristökeskuksen laskurin mukaan. Sama laskuri tuottaa samanlaisen päästökuorman, jos lentäisin kaksi mannertenvälistä lentoa, kerran Kanariansaarille, neljä Suomen sisäistä lentoa ja yhden Euroopan sisäisen. Hiilidioksidiekvivalentissa huomioidaan hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, kuten metaani ja dityppioksidi.

No mutta, minähän voisin hankkia sähköauton. Sen verran olen vilkuillut sähköautoja, että jäi sellainen olo, että sellaista mallia ei olekaan, jolla voisi kuljettaa kolmea koiraa ja kolmea lasta.

Jäi myös sellainen olo, että kallista on hyvän omantunnon ostaminen. Sen saa noin 120 000 eurolla. Sen verran uusi Teslan katumaasturi maksaa.

No mutta, jospa siirtyisin dieselistä kaasuun? Ei niin kallis vaihtoehto, ja Volvoja on tarjolla. Mikä ettei, lähimmälle tankkausasemalle vain runsaat 200 kilometriä matkaa.

Ei, kyllä se taitaa olla niin, että minä se vain jatkan dieselillä ajelua. Auto on itse asiassa oikea tilastohelmi, koska sillä on ikää 14 vuotta. Se on kuulkaa Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa autojen keski-ikä. Näissä maakunnissa ajetaan Suomen vanhimmilla autoilla.

Mitäpä arvelette: kuinka monta sähköautoa Pohjois-Karjalassa on? Muutama vuosi takaperin tehtiin yhdestä juttu ihan maakuntalehteen. Ajat ovat toki muuttuneet ja sähköautokanta vahvistunut täälläkin, ehkä kolmella sähköautolla.

Entä ne melkein teini-ikäiset saappaat? Ostin luonnonkumisaappaat vuonna 2007. Niilläkin on kuljettu älytön määrä kilometrejä. Ja kuljetaan yhä, kas kun niissä on todella hyvä lesti ja ne ovat aivan hyvässä kunnossa. Ei voi moittia niitä saappaita pikamuodiksi. Tai sitä puolustusvoimien mallistoon kuuluvaa paitaa, jonka ostin vuonna 1999 Boreuksesta ja jota käytän yhä.

Pikamuodin tiedetään saastuttavan enemmän kuin lento- ja laivaliikenne. Mutta mitenkä tätä pirulaista on koitettu suitsia? Niinpä. En yritä viherpestä yksityisautoiluani vanhoilla kumppareilla, sanonpahan vain, että ei asu yksittäisessä kuluttajassa sellaista valtaa ja viisautta, että ilmastokriisin saisimme torjuttua. Valtaa on päättäjillä, viisautta tieteentekijöillä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Länsiväylä tutki: Espoolaiset valitsisivat uuteen autoonsa bensiinimoottorin – "Ehkä espoolaiset ovat realisteja"

Sähköauto ylsi ensi kertaa Vuoden Auto -kisan finaaliin – pienehköt perusautot vahvoilla

Kauppakamarien mukaan hallitus on ylimitoittamassa sähköautojen latauspisteet