Keski-Euroopan metsänomistajille kuluva vuosi on ollut huonoin pitkään aikaan. Talvimyrskyjen, kesän kuivuuden ja niitä seuranneiden tuholaisten takia metsänomistajat ovat kohdanneet ennätyksellisiä metsätuhoja.
Kävin heinäkuussa omin silmin katsomassa tuhoja Saksassa. Puissa oli kellertäviä latvuksia. Sateen jäljiltä maa oli rutikuiva ja pinoista löytyi heti ensivilkaisulla kirjanpainajia. Metsät näyttivät jo heinä–elokuun vaihteessa syysasunsa saaneilta, ja huoli paistoi baijerilaisten metsänomistajien kasvoilta.
Koska alueen yrittäjät ovat ylityöllistettyjä, apua ei ole kaikille saatavilla. Osavaltioiden tuet ovat vähissä, ja koska puun myyntihinta alittaa reippaasti uudelleenistutus- ja hakkuukustannukset, metsänomistajat tekevät tappiota keskimäärin viisi euroa kuutiolta.
Saksan ympäristöjärjestöt syyttävät tilanteesta yksipuolista metsänhoitoa. Metsissä pitäisi heidän mielestään olla enemmän lehtipuuta kuusten ja mäntyjen sijaan. Tosiasiassa tuhoilta eivät ole säästyneet mitkään puulajit.
Taudit ja tuholaiset ovat iskeneet kuusten lisäksi lehtipuihin, vaikka eri lajeja oli metsäpalstalla nopeasti laskettuna kymmenen.
Syyttely ei mielestäni tuntunut reilulta, koska ”väärän metsänhoidon” sijaan tuhojen taustalla on ilmastonmuutos, joka ei armahda ahkerintakaan metsänomistajaa.
Keskustelusta puuttui tyystin se, että metsänomistajat kamppailevat ilmastonmuutosta vastaan hoitamalla metsiään. Hyvällä metsänhoidolla ne eivät altistu yhtä helposti tuhoille tai metsäpaloille.
Asenteet taloutta ja ympäristöä yhdistävää metsänhoitoa kohtaan muuttuvat hitaasti, ja keskustelu on jakautunut kahteen leiriin. Monelle saksalaiselle metsä on pikemminkin suojelukohde kuin merkittävä taloudellinen resurssi.
Tämä on ristiriitaista tilanteessa, jossa Saksa aikoo panostaa ilmastopolitiikkaan 50 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä. Luulisi, että metsistä täytyy pitää nyt aivan erityisen hyvää huolta.
Sama kahtiajako repii koko Euroopan unionia.
Vieraillessani parlamentin istunnossa, jossa keskusteltiin metsien tilasta, kokoomuksen meppi Sirpa Pietikäinen totesi jokaisella jäsenmaalla olevan omat ongelmansa: Saksalla autot, Puolalla kivihiili, Hollannilla maatalous ja Suomella metsät. Tämä kiteyttää ajatusharhan: metsätalous nähdään edelleen ilmastokeskustelussa ongelmana, ei ratkaisuna.
Pietikäisen lausahduksessa totta oli se, että jokaisella jäsenmaalla on omat tehokkaimmat keinonsa ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen, Suomessa ne ovat metsänhoidossa.
Syyttely vie aiheen sivuun olennaisimmasta. Siitä, että kaikki sektorit ovat samalla tavalla vastuullisia toimimaan ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja parhaat tulokset saadaan yhteistyöllä.
Tilaajille
