LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Oman armeijan arvo korostuu taas

Huomio kiinnittyy nyt Suomen hävittäjähankintoihin. Kysymys, ovatko hankittavat koneet valmistettu Yhdysvalloissa vai Ruotsissa, on nyt muutakin kuin tekniikkaa.

Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti jättää kurdit oman onnensa nojaan Turkin sotakoneiston moukaroitaviksi, seuraukset ovat mittavat, Inhimillisen kärsimyksen lisäksi koko kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä järkkyy. Erityisesti läntisen puolustusliiton Naton yhtenäisyys ja uskottavuus ovat kärsineet kolauksen. Myös Suomi joutuu pohtimaan asemaansa uudelleen.

Sama pätee maihin, jotka ovat uskoneet Yhdysvaltain johtaman länsiliittoutuman antamiin turvatakuisiin. Kuinka uskottavia ovat Naton antamat lupaukset suojella erityisesti Yhdysvaltain näkökulmasta syrjässä sijaitsevia jäsenmaitaan juuri nyt? Tätä mietitään varmasti muun muassa Nato-jäsenyyteen puolustuksensa perustaneissa Baltian maissa.

Vaikka puolustusliitto ei toimi pelkästään Yhdysvaltain komennossa, Washingtonin puolustushallinnon painoarvoa ei ole syytä vähätellä.

Valitettavasti.

Trumpin politiikan seurauksena Naton vahva jäsenmaa Turkki on nyt avoimessa konfliktissa Euroopan unionin ja useiden Nato-liittolaistensa kanssa. Samalla EU joutuu alttiiksi Turkin kiristykselle pakolaiskysymyksessä. Se on maksanut miljardeja Syyrian pakolaisten sijoittamisesta Turkkiin. Nyt uhkana on valtavan pakolaistulvan vyöryminen EU:n alueelle.

Samalla Yhdysvallat on ajautunut kiistoihin Turkin kanssa. Lännen inhoama Syyrian presidentti Bashar al-Assad uhkaa nyt ajautua avoimeen sotilaalliseen konfliktiin Turkkia vastaan. Euroopan unioni on tuominnut Turkin toimet, mutta yhtenäistä päättäväistä rintamaa EU ei ole taaskaan saanut aikaan julkilausumiensa tueksi.

Sen sijaan al-Assadia tukenut Venäjä on vahvistunut. Itänaapurimme on lukenut korttinsa oikein. Se myös käyttää hyväkseen sumeilematta sen tilan, jonka maailman eri kolkista vetäytyvä Yhdysvallat taakseen jättää.

Suomen kaltaisen länteen sitoutuneen, mutta sotilaallisesti liittoutumattoman maan näkökulmasta tilanne on tietysti huolestuttava. Suomalaisten Nato-kannattajien äänenpainot ovat nyt vaimentuneet. Oman armeijan puolustuskykyyn ajattelunsa perustavan suuren suomalaisen enemmistön oikeassa olemisen tunne on puolestaan vahvistunut.

Silti Yhdysvaltain johtama Nato ei ole mihinkään hävinnyt. Vielä selvempää on itänaapurimme Venäjän pyrkimys kansainvälisen vaikutusvaltansa kasvuun. Suomelle asema idän ja lännen välissä ei ole uusi. Se ei ole myöskään nykymaailmassa välttämättä huono.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvon uudelleen kärjistyvä maailmanjärjestys kuitenkin taas palauttaa.

Presidentti Sauli Niinistön johdolla Suomi on raivannut itselleen liikkumavaraa blokkien välissä. Suomella on hyvät suhteet sekä Yhdysvaltoihin että Venäjään. Niinistön henkilökohtaisten suhteiden arvo on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan. Myös ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ja puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) salkkujen painoarvo sen kun kohoaa.

Kansainvälisen vuorovaikutuksen lisäksi ulkopolitiikka käsittää myös yksittäisiä toimia. Aseviennin rajoitusten ja tulevan pakolaispolitiikan lisäksi huomio kiinnittyy nyt Suomen hävittäjähankintoihin. Kysymys, ovatko hankittavat koneet valmistettu Yhdysvalloissa vai Ruotsissa, on nyt muutakin kuin tekniikkaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Macronin opetuksia

Erdogan toisti uhkauksensa siirtolaisten päästämisestä Eurooppaan –"Maassamme on neljä miljoonaa siirtolaista"

Ovatko suurituloiset muita älykkäämpiä, entä onnellisempia?