LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Puheenjohtaja, joka opetti EU:ta metsistä?

Suomen EU-neuvoston puheenjohtajuuskautta on vielä muutama kuukausi jäljellä.

Käytännönläheiseksi kiitetty Suomi on tehnyt hommiaan hyvin, vaikka unioni on ollut murroksessa. Työskentelyilmapiiriä ovat varjostaneet useat liikkuvat palaset: komission ja parlamentin vaihtuminen ja tuuliset brexit-neuvottelut ovat vaikuttaneet puheenjohtajan työhön.

Suomi on päässyt mukaan yhteen tärkeimpään keskusteluun, eli vaikuttamaan EU:n tuleviin ilmastolinjauksiin. Ilmastoasiat ovat yksi Suomen puheenjohtajuuskauden kärjistä.

Neuvotteluissa, joissa EU tähtää ilmastoneutraaliuteen vuonna 2050, on jo jonkin verran liikuttu. Kaikkia kivihiiltä tupruttavia jäsenmaita ei kuitenkaan ole saatu vielä sopimukseen mukaan.

Mutta mistä Suomen kolmas puheenjohtajuuskausi tullaan muistamaan? Ainakin pitkittyneistä brexit-keskusteluista ja oikeusvaltioperiaatteen rummuttamisesta, mutta toivottavasti myös metsätietämyksen lisäämisestä.

Vaikka Suomi ajaa neuvostossa kaikkien jäsenmaiden yhteistä kantaa, virkamieskokoukset ja vierailut Suomeen tarjoavat paljon vaikuttamismahdollisuuksia.

Niissä Suomi pystyy kertomaan muille jäsenmaille, mitä on kestävä metsätalous ja metsien hoito osana ilmastokeskustelua. Lisäksi Suomella on paikka muistuttaa siitä, ettei yhteistä EU-politiikkaa metsistä tarvita.

Metsätiedolle on nimittäin paljon kysyntää eikä uhka unionin yhteisestä metsäpolitiikasta ole poisluettu. Hiilensidonta ja maailmanlaajuinen metsäkato nousevat EU-instituutioiden puheissa yhä useammin esiin.

Euroopan parlamentissa tapetilla ovat olleet kuluvana syksynä Euroopan metsätuhot ja Amazonin metsäpalot. Mepit pohtivat keinoja, miten metsiä varjellaan paloilta ja tuhoilta niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

Joidenkin meppien mielestä metsäpolitiikan tulisi olla EU:ssa yhteistä, jolloin edes EU:n omalla alueella saataisiin tolkku laittomiin hakkuisiin tai apua metsätuhojen hallintaan.

Sen lisäksi Euroopan komissio alkaa rakentaa uutta vihreää sopimusta. Iso kysymysmerkki on, millaisia konkreettisia toimia vihreä sopimus tulee pitämään sisällään, ja miten se näkyy metsien käytön vaatimuksissa.

Tässä on Suomen paikka laukoa. Voimme pitää esillä, että kestävällä metsänhoidolla saadaan aikaan ilmastotekoja ja että EU tarvitsee metsästrategian, jossa metsien talouskäyttö ja ympäristöarvot ovat tasapainossa.

Jos metsiin otetaan kantaa vain vihreän sopimuksen sisältämän monimuotoisuusesityksen kautta, keskustelu menee vääjäämättä Suomen kannalta väärään suuntaan.

Puheenjohtajuuskausi on lyhyt, mutta onneksi perusteellinen pohjatyö antaa hyvät edellytykset tulevaan.

Suomen komissaariehdokkaalla Jutta Urpilaisella on mahdollisuus viedä metsäosaamista kansainvälisille kentille. Suomi on jo nyt pitänyt aktiivisesti esillä metsittämistä EU:n ja Afrikan unionin yhteistyössä, mitä Urpilainen voi viedä eteenpäin tulevassa pestissään.

Metsien käytön merkitys on siis vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin EU:ssa ja globaalissa keskustelussa, mutta Suomen ja suomalaisten metsäalan toimijoiden pitää jatkaa tärkeän viestin viemistä.

Jos Brysselissä halutaan omaa ääntä kuuluviin, alan toimijoiden täytyisi viedä metsäasioita yhteisesti. Varsinkaan Suomen kaltaisen pienen maan tapauksessa tärkeimmät viestit eivät saa pirstaloitua.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK–Pohjois-Suomi Luken raportista: "Alueemme kehittyvä maatalous ei ole valmis uhraamaan peltoja suojelualueeksi"

Päästövähennyksiin pyrkivä metsäteollisuus: Metsien hiilivarasto kasvaa, koska metsät kasvavat hakkuita enemmän

Nykymenolla metsien hiilinielu notkahtaa vain hetkellisesti – vuodesta 2035 kokonaisnielu kasvaa vaikka hakkuita lisättäisiin, jos maatalouden päästöt vähenevät