LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Korkea aika kieltää pikamuoti

”Triplan uusissa pikamuotiketjuissa kansainvälinen myyntiennätys!”, ”Näin halpaa muotia ei vielä ole nähty!”

Pikamuodista on tullut otsikoissa juhlittu ympäristörikos. Puolalainen vaateketjukonserni LPP avasi Pasilan Triplaan viisi vaatemyymälää.

Paitoja saa tiuhaan päivittyvistä mallistoista mukaansa halvimmillaan muutamalla eurolla.

Vaateteollisuus on päässyt ilmastokeskustelussa toistaiseksi ihmeen vähällä, vaikka vaatteet tuottavat yhtä paljon päästöjä kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä.

Asiasta kertoo kiertotalouteen erikoistuneen Ellen Macarthur -säätiön tutkimus. Jos mitään ei tehdä, tekstiiliteollisuuden osuus kaikista päästöistä on vuonna 2050 jo noin neljännes.

Toistaiseksi kulutusjuhla näyttää vain kiihtyvän. Verkkokaupoissa vaatteiden alkuperää ei usein edes ilmoiteta.

Maailman toisiksi suurimmassa puuvillantuottajamaassa, Intiassa, puuvillakilon tuottaminen vaatii 22 500 litraa vettä.

Naudanlihakin jää vertailussa kakkoseksi. Intiaa sanotaan syystäkin maailman suurimmaksi vedenviejäksi.

Tänä vuonna intialainen miljoonakaupunki Chennai kärsi historiallisen pahasta kuivuudesta.

Kaupunkilaiset tinkivät hygieniastaan, hotelleita ja ravintoloita suljettiin.

Jos pessimististisimmät arviot käyvät toteen, se on vasta alkua. Kansallisen raportin mukaan 21 Intian kaupungista voi loppua pohjavesi ensi vuonna.

Kun ilmastonmuutos pahentaa kuivuusjaksoja, voivat Chennain kaltaiset kaupungit muuttua pahimmillaan asuinkelvottomiksi.

Toimittaja Stacey Dooleyn tuoreimmassa dokumentissa kerrotaan vuorostaan puuvillantuotannon kuivattamasta Araljärvestä. Ohjelma on nähtävillä Yle Areenassa.

Eikö olisi korkea aika kieltää pikamuoti? Jos vaate ei kestä kulutusta, sitä ei saisi myydä.

Kaupan rajoittamattomuus ei voi enää olla arvoista suurin ja pyhin.

Tyyliä ei voi kaupasta saada.

Joskus haastattelutilanteissa tuntuu, kuin tyyliä koskevat säännöt olisi käännetty päälaelleen.

Tilalla saattaa odottaa isäntä, jonka parhaat päivänsä nähneen pusakan saumat irvistelevät ja alla olevassa t-paidassa on reikä.

Navetassa hän huolestuu, jos epäsiististä lehmästä otetaan kuva: mitä ihmisetkin ajattelevat?

Pikemminkin huoli nousee, jos oma asu on liian siisti: saako nyt kuvista sen vaikutelman, ettei isäntä tee töitä? Jalkineissa mennään usein mukavuus edellä. Maaseudun ja kaupungin välille piirtyy näkymätön crocs-kenkävyöhyke.

Pahimmillaan halpa vaate hajoaa jo ensimmäisellä käyttökerralla ja nukkaantuu viimeistään pesussa. Mielijohteesta tehdyn vaateostokseni takana tuntuu olevan sisäinen epävarmuus: riitänkö tylsissä vaatteissani?

Laadukkaat vaatteet eivät petä, vaan tukevat.

Taisin kadottaa osan seksuaalisuudestani mukavan toppahaalarin uumeniin. Heijastinnauhatkin on siihen ommeltu valmiiksi.

Se päällä villit vuodet ovat selväpiirteisesti ohi, jos ne koskaan alkoivatkaan. Vaikutelmaa vahvistaa haalariin pinttynyt lannanhaju.

Sellaisen vaatteen kanssa tuntuu, kuin kaikki olisi mahdollista.

Ja ettei muiden mielipiteillä ole mitään väliä – niin kuin niillä ei oikeasti pitäisi ollakaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Onko Saksasta Euroopan uudistajaksi?

Soijaa kaukaa vai lihaa läheltä?

Taas uusia lukuja hiilinielusta?