LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Kolumni

Syrjäisten helmien maa

Suomi on täynnä upeita kohteita. Niiden ei pidä muuttua reservaateiksi. Niissä on voitava oikeasti elää, jotta niissä voi myös matkailla.

Politiikan toimittaja Pekka Ervasti kummasteli taannoin MT:n kolumnissaan turkulaisen kansanedustajan näkemystä, jonka mukaan kaupungistuminen on globaali ilmiö, johon lienee pakko sopeutua. Ilmastonmuutoksen torjuminen on koko maan asuttuna pitämistä tärkeämpää. Se on tärkeää, olen samaa mieltä.

Jäin kuitenkin miettimään, mitä merkitsisi nyt selvästi nousussa olevalle lähimatkailun trendille se, että asuminen osassa Suomea muuttuisi mahdottomaksi.

Mietin suomalaisia matkailukohteita. Suosikkejani ovat muun muassa Pyhätunturi, Kalajoen hiekkasärkät, Koli, Punkaharjun luolakonsertit sekä Etelä-Karjalan korkein kohta Haukkavuori. Kaikki ovat kaukana etelän kaupungeista, joissa niissäkin on aarteensa.

Kokemisen arvoinen on myös vuosisatoja vieraita Rantasalmella kestinnyt Järvi-Sydän, jonka hotelli ja kallioon louhittu kylpylä vasta syrjässä sijaitsevatkin.

Matkailupalvelu Tripadvisorissa suosituimmat nähtävyydet Suomessa -listan viiden kärjen muodostivat eilen Helsingin Oodi-kirjaston lisäksi Urho Kekkosen, Repoveden ja Nuuksion kansallispuistot sekä Sapokan puisto, joka sijaitsee meren lahdessa Kotkassa.

Pian perässä seurasivat muun muassa Levi, Saana, Koli ja Ahvenanmaa. Niistäkin moni on aika syrjässä mutta vetää väkeä puoleensa.

Erämaissa on ainutlaatuinen viehätyksensä. Osalle se riittää.

Osa taas kaipaa, joko puhtaasta halusta tai esimerkiksi pienten lasten tai fyysisten rajoitteiden vuoksi, lähistölle myös palveluja. Ne jonkun on tuotettava. Moni tekee sen varmasti mielellään, jos siitä saa kohtuullisen korvauksen.

Lisäksi olisi eduksi voida asua ja elää lähistöllä. Elää, siis hoitaa asioita, huolehtia terveydestään, hankkia ruokaa, ehkä harrastaa. Vielä parempi olisi, jos elämisen mahdollisuuksia olisi kokonaiselle perheelle. Se tarkoittaisi lisäksi koulua, päiväkotia ja lisää harrastuksia kohtuullisen matkan päässä sekä siedettävän hintaista liikkumista paikasta toiseen.

Matkailijoiden saapuminen taas vaatii hyviä kulkuyhteyksiä ja yritystoiminta verkkoyhteyksiä.

Asuinkunnassani Parikkalassa iloitaan parhaillaan hallituksen lupauksesta avata rajanylityspaikka kansainväliselle matkustajaliikenteelle. Uutiseen on suhtauduttu innokkaasti eikä suotta. Mikäli tutkimuksiin on uskomista, matkailutulot alueelle voivat olla huimat.

Itsestään raha ja turistit eivät kuitenkaan tule. On oltava syitä pysähtyä, paikkoja syödä, nukkua ja kokea elämyksiä.

Yksi sellainen voi olla naapurikunnassa Rautjärvellä sijaitseva Hiitolanjoki. Siellä voi jo nyt hyvällä onnella nähdä saimaannorppaa harvinaisemman Laatokan lohen, joka nousee jokeen kutemaan.

Kun joen voimalaitokset muutaman vuoden kuluessa puretaan, lohet pääsevät hyppimään pidemmälle Suomen puolelle. Se on upea mahdollisuus paitsi lohille, myös pienelle kunnalle jossa joki virtaa.

Matkailukohde poikii ympärilleen työtä ja toimeentuloa, kunhan sille luodaan puitteet, jotka houkuttavat yrittäjiä toteuttamaan visioitaan.

On juuri tutkitusti todettu, että luontokokemukset vaikuttavat ihmiseen myönteisesti. Kaupungeista halutaan vapaa-ajalla maalle ja ehkä myös päinvastoin.

Maisemanvaihdos tekee hyvää. Sen ei pitäisi vaatia lentämistä. Suomi on täynnä upeita kohteita. Niiden ei pidä muuttua reservaateiksi. Niissä on voitava oikeasti elää, jotta niissä voi myös matkailla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Laukaalaisperheen kodin ovet ovat avoinna massaturismia kaihtaville matkailijoille – ”Talvella vieraat voivat tehdä lumityöt ja kesällä ajaa nurmikon"

Lapin matkailussa on toinen joulu helmikuussa

Matkailu avartaa – metsästäjääkin