Lumesta ei ole tietoakaan, joten hiihtokausi alkaa hallissa - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Lumesta ei ole tietoakaan, joten hiihtokausi alkaa hallissa

Yhteen aikaan hiihtohallissa oli pikku-Lappi. Oli husky-ajelua, pulkkamäki ja lumihotelli.

Kateellisena katselin pohjoisen Suomen lumitilannetta tällä viikolla, kun kirjoitin juttua säästä. Lapissa oli jo 15–20 senttiä lunta. Alkoi tehdä mieli hiihtää.

Vaikka täällä etelässä sataakin toistaiseksi korkeintaan räntää, hiihtämään pääsee kyllä. Helsingissä nimittäin on hiihtohalli. Kyllä, halli eikä mikään putki.

Se on valtava kuutio kehätien varrella, kierrätyskeskuksen takana, teollisuusalueen laidalla. Tällainen olisi varmaan iso jäähalli ilman kymmenen tuhatta henkeä vetäviä katsomorakenteita. Ikkunoita ei ole. Katolla on aurinkopaneeleita.

Koko pinta-ala on lunta. Se on ollut ongelma, sillä kokoonsa nähden hallissa käy aika vähän hiihtäjiä. Väkeä voisi vetää, jos keskelle rakennettaisiin vaikka jääkiekkokaukaloita. Onhan jäähdytyskoneisto valmiina. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä halli on täynnä pylväitä.

Paikan järjenvastaisuutta aikansa ihmeteltyään voi tutkia itse hiihtämisolosuhteita. Niissä ei ole mitään vikaa. Latu kulkee kahdessa kerroksessa ja lenkin pituus on 850 metriä. Saunaankin pääsee.

Tuskin tulee yllätyksenä, että tällainen halli on ollut konkurssikypsä useaan otteeseen. Lopulta kaupunki lunasti sen itselleen.

Yhteen aikaan hallissa oli Lappi-rekvisiittaa, ja sen nimi oli Ylläs-halli. Kaupunkiin saapuneilta risteilylaivoilta ja lentokentältä tuotiin matkailijoita kokemaan Lappi. Mahtoi tuntua aidolta, kun bussi kaarsi joutomaiden jälkeen kaatopaikalta haisevan kierrätyskeskuksen ohi harmaan kuution pihaan.

Oli husky-ajelua, pulkkamäki ja lumihotelli. Kittilän Lainiojoesta tuotiin 36 tonnia jäätä. Koko hoito maksoi 150 000 euroa. Lappi oli alakerrassa ja ylhäällä hiihdettiin.

En ole mikään himohiihtäjä. Mutta kaikista kuntourheilulajeista hiihtäminen on parasta. Matka taittuu ja alamäissä voi huilata. Luonto tuntuu olevan mahdollisimman lähellä lumisessa hiljaisessa metsässä. Kympin lenkki menee huomaamatta ja joskus huitaisen toisen samalla vauhdilla.

Suurin osa lenkeistäni on kymmenen ja viidentoista kilometrin välillä. Se nyt menee hallissakin. Hallissa on tasaiset olot, eikä räntä vaivaa. Tosin parhaista keleistä nauttiminen on mahdotonta. Ja jos jotain lonkeronharmaata pitää yläpuolella katsella, mieluummin kuitenkin pilvistä taivasta kuin pelti­kattoa.

Pumppu lujilla -palstalla tarkastellaan urheiluelämää joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.

Lue lisää

Televisiosta ei tule urheilua! – Metsään juoksemaan ja heittämään kiviä

Kaikissa peruskouluissa ei hiihdetä talvisin – liukumistaidon oppiminen riittää

Jalkapalloa sydäntalvella – ennen pelattiin jäisellä hiekalla, nyt pehmeällä tekonurmella

Maalivahti oli sankari, vaikka kentällä oli maailmanmestari ja lajilegenda