Kolumni

Saako viljelijä ikinä arvostusta?

Ihmiskunta on ahneuksissaan ja korkeaa elintasoa tavoitellessaan tuupannut taivaalle kertaheitolla mielettömän määrän öljyn ja kivihiilen päästöjä. Näitä hiilidioksidipäästöjä sitovat ilmasta pois käytännössä vain meret, metsät ja pellot.

Siksi voisi luulla, että nyt kaikki kunnioittaisivat viljelijöitä ja metsänomistajia. Huolestuneimmat ja valveutuneimmat ihmiset maksaisivat maa- ja metsätalousyrittäjille palkkioita hiilensidonnasta ja sen kehittämisestä tai tulisivat maatiloille vapaaehtoistöihin.

Viljelijät toteaisivat rauhallisina ja itsevarmoina: ”Olettehan te hiilinieluttomat kanssaihmiset melkoisen sotkun tehneet turhalla kulutuksella ja joutavalla matkustamisella, mutta kyllä me teidän hiilet sidomme ja kehitämme hiilinieluja entistä paremmiksi.”

Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin tämä. Maa- ja metsätalousministeriön julkaiseman selvityksen mukaan viljelijät kokevat ympäristö- ja ilmastokeskustelun heitä syyllistäväksi.

Ketkä viljelijöitä syyllistävät vai ovatko viljelijät itse keksineet, että heitä paheksutaan?

Maa- ja metsätalouden tutkijat ja muut asiantuntijat eivät juuri syyllistä. Parannuskeinoja ja uusia toimintatapoja he ehdottavat, ja ne ovatkin tarpeen.

Julkisessa keskustelussa, kuten muuallakin, huomion kuitenkin yleensä saa äänekkäin huutaja. Riippumatta siitä, onko hän oikeassa vai väärässä tai onko hänellä aiheeseen minkäänlaista koulutusta.

Kaikesta mölinästä ei tarvitse välittää eikä provosoitua, mutta vaara piilee, että virheellisistä väitteistä muodostuu totuuksia.

Alan asiantuntijoiden, muun muassa viljelijäjärjestöjen, on syytä miettiä, miksi tilanne on tällainen. Oleelliset tiedot ilmastonmuutoksesta ovat olleet käsillä jo 1980-luvulla. Miksi viljelijät ovat vuonna 2019 vain altavastaajia ja virheellisten väitteiden oikojia?

Liikenteeseen äänekäsryhmä lobbaa sähköautoja. Sähköautojen akut vaativat kaivannaisia, joita saadaan pääasiassa Afrikasta. Vauraat maat siirtävät jälleen ympäristöongelmia ja ihmisoikeusloukkauksia köyhiin maihin. Suomestakin akkumineraaleja löytyy, mutta kelpaako äänekkäimmille kaivosten avaaminen Suomeen?

Biokaasu olisi kotimaista ympäristöystävällistä energiaa. Nykyiset bensa-autot on mahdollista pienin toimin muuttaa biokaasulla käyviksi.

Joissain Afrikan pikkukylissä kotitaloudet tuottavat biojätteistään kaasua muun muassa ruuanlaittoon. Kuulostaa edistyksellisemmältä kuin kivihiilenpoltto Helsingissä.

Onko oikein vertailla pohjoismaalaista kaupunkia ja afrikkalaista kylää toisiinsa? Ei taida olla, mutta sellaista ilmastokeskustelu on. Globaalit ja paikalliset sekä isot ja pienet asiat sotketaan keskenään tai niitä vertaillaan toisiinsa. Mausteena ovat omat mielipiteet, pinttyneet asenteet ja oletukset.

Jotain keskustelun tasosta ja äänekkäimpien keskustelijoiden tiedoista kertoo se, että ratkaisuna monisyisiin ongelmiin on yleensä jonkin totaalikieltäminen. Milloin pitää lopettaa metsien hakkuut, milloin naudanlihantuotanto. Asiantuntijat sen sijaan ehdottavat näihin kehitystoimia, eivät niiden täyttä kieltämistä.

Toivottavasti viljelmänsä läpikotaisin tuntevat viljelijät jaksavat vielä kertoa työstään ja ilmaston varjelusta, jotta entistä useampi ymmärtäisi kokonaisuuden. Toivottavasti myös tutkijat osallistuvat ilmastokeskusteluun rohkeasti.

Ehkä hiilensitojat jonain päivänä saavat ansaitsemansa arvostuksen työlleen ja yhteiskunnan päätökset perustuvat tietoon.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK-Keski-Suomen syyskokouksessa huolestuttiin hiilensidonnan hintalapusta – "Ettei vain viljelijöistä tulisi maksumiehiä"

Miten EU:n uusi vihreä sopimus vaikuttaa metsiimme?

Biokaasutyöryhmä pohtii ravinnekiertokorvausta – MTK haluaa merkittäviä määriä biokaasua markkinoille