Kolumni

Hyvää joulua, ihan jokaiselle

Apulaisoikeusasiamiehen puuttuminen kirkossa järjestettävään koulun joulujuhlaan on kuohuttanut mieliä jo viikon ajan. Teknisesti ottaen virkamiehen kannassa ei ole mitään kovin kummallista. Joulukirkkoa tai jouluun liittyviä uskonnollisia traditioita ei toki kielletä keneltäkään.

Sen sijaan kaikille oppilaille yhteistä lukukauden päätöstilaisuutta ei saisi kirkossa järjestää, kuten alkuperäisessä Maaseudun Tulevaisuuden jutussa (8.11.) tarkasti todettiin.

Silti päätöksestä virinnyt keskustelu hämmentää monia. Huomattavan monille meistä joulu kuuluu kristilliseen traditioon. Samalla se on merkittävä osa koko eurooppalaista kulttuuriperintöä. Juuri tätä kristillistä perinnettä syntyneessä keskustelussa kavahdetaan ja ainakin varotaan.

Asiaa kommentoineita poliitikkoja on syytetty asian väärin ymmärtämisestä ja apulaisoikeusasiamiehen kuivan ja lakonisen juridisen kannan poliittisesta hyödyntämisestä.

On mahdollista, että kaikki eivät havainneet alkutuohtumuksessaan eroa joulukirkon ja lukuvuoden päätösjuhlan välillä. Silti joulun alkuperäisen ja pitkäaikaisen tradition näkökulmasta monet poliitikot ymmärsivät asian oikein hyvin.

He tietävät, että monelle suomalaiselle joulu on edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan tärkeä juhla. He halusivat tukea tätä tunnetta.

Siinä ei ole itse asiassa mitään omituista. Niin heidän omien kannattajiensa mielestä kuuluukin tehdä.

Jos suuri osa suomalaisista haluaa viettää tunnustuksellista joulua tonttumeiningin tai kulutuskeskeisen vuodenvaihteen juhlakauden sijaan, pitäisikö heidän saada tehdä niin ilman, että joku asettaa heidän oman vakaumuksensa kyseenalaiseksi. Ja vastaavasti. Jos ei halua tehdä näin, niin sitten voi välttää uskonnolliset merkitykset.

Kysymys on samaan aikaan oikeudesta uskoa tai olla uskomatta.

Miten nämä oikeudet nivelletään koulutyöhön, tuntuu olevan ongelma joka jouluna. Toinen asia jokavuotiseen suvivirsikeskusteluun liittyen piilee koulujen kevätjuhlissa.

Apulaisoikeusasiamiehen, opetushallituksen ja perustuslakivaliokunnan kannat pyrkivät luomaan uskonnollisuuden, perinteen ja uskonnottomuuden välille yhtymäkohtia. Pienimpiä yhteisiä nimittäjiä, jotta kaikki voisivat osallistua yhteisiin tilaisuuksiin.

On kuitenkin päivän selvää, että apulaisoikeusasiamiehen tuoreesta päätöksestäkin syntynyt kiivas keskustelu ei lisää pitkän länsimaisen kristillisen perinteen mahdollisuutta näkyä koulutyössä. Opettajat ja rehtorit eivät halua osallistua repiviin kiistoihin. Odotettavissa on yhä lakonisempia ja kaikista kulmista pyöreiksi hiottuja teknisiä lukukauden päättäjäisiä.

Monille tämä saattaa hyvinkin sopia, mutta joulun perinteen ja vuosisataisen hienon kulttuuritradition osalta menetys on iso. Myös tunnustuksellista joulua arvostavat kokevat menettävänsä paljon.

On myös yleissivistystä tietää joulun vieton uskonnollinen tausta ja kulttuuriperintö. Yhtä lailla on arvokasta ymmärtää heitä, jotka joulua eivät vietä. Samalla olisi huomattavan toivottavaa, että eri tavalla jouluun suhtautuvat yrittäisivät tosissaan ymmärtää toistensa kantoja.

Riskilläkin uskallan kuitenkin toivottaa hyvää alkavaa joulunaikaa.

Ihan jokaiselle.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jälkipyykki

Ihana, elvyttävä pimeys

Curryn kokkausta baari-illan jälkeen ja muita keittiöhetkiä vuosikymmenen varrelta