Kolumni

Kun oma arki ja elämäntapa kyseenalaistetaan

MTK:n johtokunta on ollut huolissaan maataloustuottajien maalittamisesta somessa. Osa tuottajista kokee joutuneensa kiusanteon ja kohtuuttoman arvostelun kohteeksi sekä Facebookissa että Twitterissä.

Tekisi mieli sanoa, että "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt".

Mutta en halua olla niin veemäinen muija – vaikka minua on lähiaikoina sellaiseksikin somessa nimitetty. Somessa on turha selittää.

Viljelijät ovat aktiivisesti jakaneet kuvia ja kuulumisia tiloiltaan ja kuvailevat arkeaan erilaisissa somen ryhmissä tavoitteenaan lisätä tietoutta maaseudun elämästä myös sellaisille ihmisille, joilla ei kosketuspintaa maaseudulle ole.

Sellainen itsensä likoon laittaminen on rohkeaa ja kaikin puolin kannatettavaa. Useimmiten kyseisiä päivityksiä on luettu positiivisella mielellä ja palaute on pääsääntöisesti positiivista.

Välillä päivityksiä kuitenkin kommentoidaan kriittiseen sävyyn. Kyseenalaistetaan elämäntapa ja arki, jota tuottaja itse pitää hyvänä ja normaalina. Ruuan tuottaminen on täyttä politiikkaa ja jokainen, joka tuo itsensä esiin somessa ruoantuottajana, saattaa varomattomuuttaan joutua kritiikin kohteeksi.

Maalittaminen ilmiönä on tullut tutuksi sellaisillekin ihmisille, jotka eivät ennen somen aikakautta olisi kyenneet edes kuvittelemaan joutuvansa arvostelun kohteeksi vaikkapa elinkeinonsa tai elämäntapansa vuoksi.

Facebook on tänä päivänä ihmisille olohuoneen jatke, jossa on totuttu jakamaan omat salaisimmatkin ajatukset lähimpien seitsemänsadan kaverin kesken.

Omien "kavereiden" kesken kommentointi on kilttiä ja positiivissävytteistä olkaan taputtelua, mutta julkisissa ryhmissä tilanne on toinen.

Twitterissä eivät kaveruuden lainalaisuudet toimi. Siellä käydään kiihkeämpää keskustelua ja kritisoidaan avoimesti. Kun itsensä laittaa alttiiksi, saattaa tulla kuraa myös kotiin päin.

Mielensä pahoittaminen on oma taiteenlajinsa.

Me journalistithan olemme ammattilaisia pahoittamaan mielemme milloin mistäkin ja kirjoittamaan asian julki. Tämän jälkeen ovat vuorossa toisen asteen mielensäpahoittajat, jotka pahastuvat toimittajan mielipiteestä.

Heistä mielensä pahoittavat kolmannen asteen mielensäpahoittajat ovat jo auttamatta myöhässä. Siinä vaiheessa alkuperäinen asia on jo saanut kohtuullisemman mittakaavan.

Omalle kohdalleni somekommentoinnin silmään joutuminen osui vastikään. Jokainen journalisti tietää, että kirjoittajan työssä joutuu tottumaan kritiikin kohteena olemiseen.

Ajan mukana siihen tottuu. Kuulemma.

Välillä toimittajat jopa toivovat saavansa palautetta, sillä tavallisesti sitä saa harvoin. Kritiikilläkin on kuitenkin rajansa. Perheeseen ja yksityiselämään menevät kommentit osoittavat kirjoittajiltaan vain huonoa makua.

Siksi sympatiseeraankin viljelijöitä, jotka ovat somessa laittaneet itsensä likoon ja jakaneet kuvia arjestaan. Terveisin kiihkofeministi-fasistivegaani-äärisuvakki, joka muuten syö lihaa ja ajaa sujuvasti nelivetodieselillä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ilmatila ei ole hallussa – "Somessa täytyy näkyä etunenässä, ei altavastaajana", painotti MTK:n valtuuskunta

MTK huolestui tuottajien maalittamisesta

Uusi susikannan hoitosuunnitelma haluaa niiden äänet kuuluviin, jotka jakavat elämänsä susien kanssa oikeasti – eivät vain sosiaalisessa mediassa