Kolumni

Tahdon pienentää ilmastotaakkaani, mutta punaisesta lihasta en luovu

Hiilipäästöjen karsimisessa lentämisen, autoilun, kulutuksen ja asumisen päästöjen pienentäminen ovat ruokavalion muutosta mieluisampia keinoja.

Syön edelleen punaista lihaa, enkä aio sen syömistä lopettaa.

Rakastan kaikkea aidosta maidosta tehtyä: jäätelöä, juustoja ja rahkaa. Niitä ei saa ilman lehmän tuottamaa maitoa. Minusta on järkevää syödä naudanlihaa, jos käyttää maitotuotteitakin.

Haluan, että tuotantoeläimiä hoidetaan hyvin. Tahdon, että niillä on hyvä elämä ja hyvä kuolema. Eläin pitää käyttää hyödyksi niin kokonaan kuin mahdollista. Silloin eläin ei ole elänyt turhaan.

Myös niin sanottuja vähempiarvoisia lihoja täytyy syödä. Minusta monet pitkään uunissa haudutetut luiset lihat maistuvat yhtä hyviltä kuin sisäfileepihvi.

On vain hyvä, että makkaroihin upotetaan sellaisiakin ruhonosia, joita en ehkä muuten söisi.

Pidän huolen siitä, että kasvatettu, teurastettu, leikattu, pakattu, kuljetettu ja laitettu ruoka tulee myös syödyksi. Ostamani lihan hävikki on nolla.

Naudanlihaa syömällä varmistan, että pelloilla kasvaa myös nurmea. Nurmet monipuolistavat maisemaa ja takaavat elinmahdollisuuden muuta­malle sellaiselle eliölajille, mikä ei viljapellossa viihdy.

Naudanlihan lisäksi minulle maistuvat lammas, hirvi, peura ja poro. Lammas tulee suoraan tilalta, poro Rekosta tai Lapin reissulla poromieheltä, hirvi ja peura tutuilta metsästäjiltä.

Vaikka syön monenlaista punaista lihaa, viikoittainen annokseni tuskin juuri ylittää suositeltua puolta kiloa.

Terveyssyyt eivät kannusta minua vähentämään punaisen lihan syöntiä, eivät myöskään ilmastosyyt.

Minun on ollut helpompi pienentää ilmastotaakkaani lentämistä, autoilua ja ostosten tekoa vähentämällä sekä asumisen päästöjä pienentämällä kuin punaisesta lihasta luopumalla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Rakentamisen päästökeskustelu mustavalkoista

Suomen joet kuljettavat Itämereen hiiltä kiihtyvällä vauhdilla

Ilmastorahasto mahdollistamaan investointeja