Kolumni

Ministeriön työryhmä peukaloi kaupan omia merkkejä – Pannaanko Pirkka nyt kortille?

Simonkadun aivoriihi esittää valistuneita arvauksia private label -työryhmän tulevista ehdotuksista.

Maa- ja metsätalousministeriö perusti lokakuussa työryhmän pohtimaan keinoja puuttua kaupan omiin merkkeihin. Kauneus ja kauheus on katsojan silmissä, niin myös private label -tuotteissa.

Selvitystyö on käynnissä, yksityiskohdista saati olemassa olevista keinoista ei toistaiseksi ole ollut edes kunnon arvailuja.

Koko selvitystä ja mahdollisuutta puuttua markkinoiden ja kaupan toimintaan on hämmästelty niin Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kuin Palkansaajien tutkimuslaitoksessakin. Kaupan alalla ei ymmärretä, mitä kirjaus voi tarkoittaa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) linjasi medialle monimielisesti, että ”tarkoitus ei ole kieltää kaupan omia edullisempia merkkejä, kuten Keskon Pirkkaa tai S-ryhmän Rainbow’ta, mutta tuottajien elinkeinon turvaamiseksi on tehtävä jotakin”.

Simonkadun aivoriihi pohti, mitä keinoja, sääntelyä tai porkkanoita tämä kolmen M:n työryhmä voi salkustaan ja kokousmuistioistaan vetää esiin työn valmistuttua joskus ensi keväänä.

1. Lisää sääntelyä, pulavuosien ostokorttien tapaan. Kun sotien jälkeen sokeria, kahvia, jauhoja – viinaakin – sai vain ostokortteja vastaan, ensi kesästä lähtien ruokakunta saisi ostaa viisi Pirkka- ja Rainbow-­tuotetta viikossa. Jos suosikkien menekki ei vielä sillä taivu, pidennetään aikaa kahteen viikkoon.

2. Pääekonomisti muistaa vielä ajan, kun Alkosta sai juomia vain pitkän tiskin takaa pyytämällä ja tuote-esittelyt kuluttajille olivat turhaa vaivannäköä. Pirkkaa ja Rainbow’ta siis jatkossa vain lihatiskiltä, jonotuslapulla. Myyjälle myös oikeus arvioida kuluttajan kuntoa ennen tuotteen luovuttamista.

3. Kyykkyhyllytys. Tämähän on käytössä muuallakin kuin alkoholimonopolissa, jossa halvimmat viinit tunnetaan ”kyykkyviineinä”: Alimmalla hyllyllä, poissa silmistä, mutta edullinen hinta panee ostajan polvistumaan.

4. Kylkiäiskauppa. Jos ostoskorissa on kaupan omia merkkejä, pitää vastaavasti ostaa tietty kilomäärä lähituotteita kaupan puuvillakassiin tai pärekoriin. Entä jos halpismerkkikin on kotimaista lähiruokaa? Dilemmaa kerrakseen.

Voi käydä niinkin, ettei taloustieteen oppikirjoista löydy kättä pidempää eli sitä, millä järjestäisi kaupan hyllyt uusiksi, puuttuisi lainsäädännöllä kaupan ja kuluttajien valintoihin, koko ruokaketjuun ja kilpailuvalvontaan.

Kuluttaja on kuningas. Onhan?

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Syyskuussa aloittaneella ruokavaltuutetulla on toistaiseksi tyhjä pöytä – "Korostan, että elintarvikemarkkinavaltuutettu ei ole tuomioistuin"

Aiheellinen huoli kotimaisesta ruuasta

Palkittu suomalaistislaamo etsii uutta omistajaa konkurssin uhatessa – "Tuotanto pyörii talkoovoimin"