Kolumni

Curryn kokkausta baari-illan jälkeen ja muita keittiöhetkiä vuosikymmenen varrelta

Syyskuussa 2009 muutin pois vanhempieni nurkista. Siitä alkoi pitkä taival kohti keittiön jatkuvaa puhtaanapitoa.

Vuosikymmen vaihtui kotikeittiössäni etuajassa. Syyskuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin ensi kertaa omaan asuntoon.

Olen aina viihtynyt keittiössä. Siksi mennyttä vuosikymmentä muistellessa tuntuu luontevalta pitää kiintopisteenä hellan kulmaa. Kymmenen vuoden aikana minulla on ollut kolme keittiötä.

Ensimmäiseni oli keittokomero, jonka jaoin kämppäkaverini kanssa. Siellä oli yksi allas, kapea liesi kahdella levyllä, pieni jääkaappi ja ainainen lika ja epäjärjestys. Meistä kumpikaan ei välittänyt siivota ja se synnytti itseään ruokkivan sotkukierteen.

Tuossa keittiössä opin, että kananmunia voi käyttää vielä pitkään päiväyksen jälkeen, mutta viikon jääkaapissa seissyt pastakastike alkaa olla mennyttä.

Toinen keittiöni oli niin ikään keittokomero, mutta ensimmäistä tilavampi. Se oli myös yksin minun. Siellä kehitin hyvän tuntuman eri ruokalajeihin. Opin esimerkiksi, että perunoita ei voi keittää loputtomasti edes muusia tehdessä.

Aloin kokata monta kertaa viikossa ja luotin yhä harvemmin kaupan valmiisiin aterioihin. Kaiken huippu taisi olla, kun aloin yöllä baarista hoiputtuani laittaa intialaista currya pakastepitsan sijaan.

Entistä ahkerammasta kokkaamisesta seurasi valitettavasti myös entistä enemmän sotkua.

Noin neljän vuoden yksinelon jälkeen seurustelusuhteeni muuttui avoliitoksi. Kaksiossa pääsin ensi kertaa keittiöön, johon mahtuu ruokapöytä.

Kymmenessä vuodessa olen oppinut muun muassa lämmönkäyttöä, maustamista, raaka-aineiden ominaisuuksia ja ruokalajien harmonista yhdistelyä. Tohdin jopa kutsua itseäni hyväksi kotikokiksi. Kaikkein tärkein oppimani taito on samalla myös kaikkein uusin.

Osaan nykyisin siivota samalla kun kokkaan. Sen opetteluun meni kymmenen vuotta.

Lue lisää