Kolumni

Ihana, elvyttävä pimeys

Marraskuu on saatu päätökseen asiaan kuuluvien huokailuiden voimin. Aina on harmaata, aina on pimeää. Kylläpä väsyttää. Sosiaalisiin tilanteisiin kuuluu vertailla miten paljon väsyttää, ja miten ei saa mitään aikaan.

Sitten sopii siirtyä joulustressin ja -hässäkän pariin. Loppuvuoden fiilis on perinteiden mukainen: liikaa ja kaikkea. Joulun vierailut sinnittelee läpi väsynyt ihminen, joka lösähtää lopulta konvehtirasian kanssa sohvalle huokailemaan. Hetken huili ennen uudenvuoden rientoja. Ja luojan lykky, sitten alkaa kevään odotus.

Entäpä jos meidät onkin tarkoitettu hidastumaan ja elpymään juuri nyt, tähän pimeimpään aikaan vuodesta? Entä jos väsymys ja saamattomuus on kehomme keino kertoa, että nyt on se hetki, jolloin ei tarvitse juosta maratonia – ei fyysisesti eikä henkisesti?

Aivomme ja kehomme elävät yhä ajassa, jolloin syötiin, kun syötävää oli ja nukuttiin, kun tuli pimeä. Keväästä syksyyn ahkeroitiin ravintoa talteen talven varalle. Kun pimeä laskeutui, vetäydyttiin pirttiin turisemaan päreen valossa. Levättiin, jotta jaksettiin taas päivän pidetessä uurastaa. Tehtiin toki välttämättömät työt ja askareet, mutta siinä se. Iltapuhteena oli aikaa veistellä puulusikoita. Pimeyden tulo katkaisi toimeliaisuuden luonnostaan.

Nykyihmiselle on opetettu, että hänen tulee olla aktiivinen ja toimintavalmis ympäri vuoden. Bodypump-tunneista ei tingitä ja häntä nostetaan pystyyn vaikka hakaneulalla.

Moni kokee huonommuutta, kun ei jaksa paahtaa samaan tahtiin kuin vaikkapa kesällä. Siihen on syynsä: keho tarvitsee palautumisaikaa. Luonnonvalon väheneminen on aivoille merkki siitä, että on aika hellittää.

Koko elämää ei tietenkään voi laittaa lepotilaan, mutta kannattaa pohtia, onko niiden aivan pakollisten juttujen lisäksi haalittava samaan tahtiin sitoumuksia kuin virkeämpänä vuodenaikana?

Meille myydään kirkasvalolamppuja ja lisäravinteita, että jaksaisimme tarmokkaasti punnertaa päivästä toiseen. Lehdet täyttyvät kaamosväsymyksen selätysvinkeistä asiantuntijoiden lausumina. Enää ei vuodenkierto määritä ihmistä, vaan ihminen vuodenkiertoa. Harmi vain, että aivomme ja kehomme eivät millään halua sopeutua hallittaviksi.

Sen sijaan, että piiskaisi kehostaan irti enemmän, voi tehdä sille suuren palveluksen tekemällä vähän vähemmän. Ottaa hitaan aikalisän.

Työelämä laukkaa omaa tahtiaan, mutta jo se, että kääntää ajatusmallinsa ”marrasmoodiin” saattaa helpottaa omaa alakuloa jaksamattomuudesta ja kykenemättömyydestä. Teen minkä pystyn. Enempää ei nyt irtoa. Ja hyvä niin.

Meille syötetään jatkuvasti ajatusta siitä, että on jotenkin luonnotonta ja väärin olla väsynyt vuoden pimeimpään aikaan, vaikka asia on juuri päinvastoin. Elämäntapaamme ei tunnu sopivan minkäänlainen heikkoudeksi tulkittava olotila, vaan on piristyttävä vaikka väkisin. Viis siitä, että väsymys on tärkeä viesti, jonka kuulematta jättäminen saattaa olla jopa haitallista.

Raskaan jumppatunnin sijaan rauhallinen kävelylenkki ystävän seurassa voi olla aivan kelpo vaihtoehto. Tai teekupponen hetken höpöttelyn kera. Nukkumaan saa mennä jo yhdeksältä, jos väsyttää. Eikä jokaisiin pikkujouluihin ole pakko mennä, jos ei jaksa.

Pimeys on ystävä. Se kertoo meille, että nyt on aika vetäytyä pirttiin vuolemaan puulusikoita. Kevät tulee kyllä, kuten joka vuosi. Niin tulee energiakin. Täytyy välillä latautua, että voi taas antaa parastaan.

Lue lisää