Kolumni

Jouluperinteet muuttuvat, eikä sen vuoksi kannata ryhtyä riitelemään

Terhi Pape-Mustonen: "Kaikki jouluperinteet ovat ehtineet muuttua perin pohjin, vaikka oman lapsuuden ajan tavat voivatkin tuntua pyhiltä ja historiallisilta."

Monilla meistä on jokin jouluruokaperinne, josta ei haluaisi luopua mistään hinnasta.

Siihen liittyvä maku, tuoksu tai valmistustapa herättävät syvällä sisimmässämme vahvat, keholliset muistot aiemmista jouluista ja niihin liittyvistä rakkaista ihmisistä.

Joulun ajan ja aaton kulku ovat täynnä rituaaleja ja siirtymäriittejä, joilla tavoitamme asioita, jotka eivät ole enää arjessamme läsnä. Perinteestä luopuminen voi aiheuttaa ahdistusta ja tunteen siitä, että samalla menetetään koko joulu.

Monissa perheissä riidelläänkin jouluperinteistä. Kuten perinnönjaon kiihkeitä kiistoja aiheuttavissa tavaroissa, jouluriidoissa on oikeastaan kyse rakkaudesta ja arvostuksesta.

Kuka sanelee, tuleeko jouluksi kinkku vai kalkkuna? Onko lanttulaatikkoon ehdottomasti laitettava kermaa? Pitääkö piirakat leipoa itse vaikka ei jaksa eikä halua?

Perinnettä puolustava kokee, ettei hän suinkaan vaadi muilta mitään erityistä vaan perustelee näkemystään sillä että ”näinhän on aina tehty”.

Totuus kuitenkin on, että vain muutos on pysyvää. Kaikki jouluperinteet ovat ehtineet muuttua perin pohjin, vaikka oman lapsuuden ajan tavat voivatkin tuntua pyhiltä ja historiallisilta.

Kun aikuinen palaa lapsuudenkotiinsa joulun viettoon, hän ei ole enää entisensä. Kotona asuva teinikin on jo ehtinyt kehittyä edellisjoulusta. Jos ihminen on muuttunut, mutta hänen on jouluna teeskenneltävä nauttivansa perinteestä, häneen kohdistetaan vallankäyttöä.

Perinne ei ole oikea syy pakottaa ketään toimimaan tahtonsa vastaisesti. Sen sijaan rakkaisiin muistoihin vetoamalla voi syntyä kaikkia tyydyttävä kompromissi.

Kirjoittaja on MT:n verkkotuottaja.

Lue lisää