Kolumni

Olipa ruokaviennin huippuvuosi! Vai oliko?

Työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa, että tänä vuonna ruokaa viedään Suomesta 1,75 miljardin euron arvosta eli enemmän kuin koskaan. Viime vuonna vientiä oli 1,55 miljardilla ja vuonna 2017 vietiin 1,6 miljardilla eurolla. Ruokaa tuodaan tänä vuonna yli neljällä miljardilla eurolla.

Viljelijän kannalta viennistä ei ole tuntuvaa hyötyä, jos tuottajahinnat eivät sen ansiosta nouse. Nousivatko hinnat ennätykseen kuin vienti?

Otsikoissa on tänä vuonna eniten pyörinyt lihan vienti. Lokakuussa sonninlihan hinta oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan prosentin huonompi kuin vuotta aiemmin. Naudanlihan viennistä ei ole paljon puhuttu, joten ei tartuta tähän hinnan laskuun.

Sianlihan viennistä Kiinaan on sen sijaan puhuttu paljon. Luken mukaan lihasian hinta oli lokakuussa reilut kaksi senttiä kilolta edellistä vuotta korkeampi. Vaatimatonta on viennin tuoma nousu, kun huomioi, että vuoden 2018 aikana hinta nousi kuusi senttiä tuotannon vähenemisen takia.

Maidossa on kerrottu uusista vientikohteista Aasiaan. Tuottajahinta oli lokakuussa alle sentin parempi kuin edellisenä vuonna mutta ylitti maagisen 40 sentin rajan. Paljon ei ole tainnut viennin kasvu maidontuottajaa lämmittää. Suurempi hyöty on todennäköisesti tullut siitä, että EU:n suurista maitomaista virta käy EU:n ulkopuolelle eikä tuontipaine Suomeen ole korkea.

A-luokan kananmunien keskihinta on laskenut aavistuksen lokakuussa edelliseen vuoteen verrattuna. Perunan hinta on sama kuin vuosi sitten.

”Tänä vuonna viljaa riittää vientiinkin”, on ollut yksi masentavimpia lauseita, jonka viljanviljelijä voi kuulla. Tänä syksynä se on tarkoittanut kymmeniä euroja heikompia viljan tonnihintoja Keski-Euroopan hintoihin verrattuna. Vertailu viime syksyn kotimaan hintoihin on vielä rajumpi, kauran tuottajahinnasta on sulanut sata euroa ja leipävehnästä 70 euroa.

Numerot pistävät miettimään kannattaisiko viljaa tuottaa ainoastaan se määrä, mikä kotimaassa käytetään ja unohtaa maailmanpelastuspuheet ruuan kasvavasta tarpeesta ja siihen vastaamisesta. Toisaalta eipä rypsin ja rapsin hinta Suomessa ole pilviä hiponut, vaikka kotimaan tuotanto ei riitä kuin murto-osaan maan suurimman puristamon tarpeesta. Tuottajajärjestö toivoo sopimustuotannon lisäämisen ratkaisevan hintaongelmia jatkossa. Keinoa kannattaa kokeilla.

Vientiponnistelut ovat tuottaneet tulosta siinä, että vientilupia on ylipäätään saatu. Vielä pari vuotta sitten esimerkiksi sianlihaa ei olisi voitu viedä Kiinaan lainkaan.

Lihanviennissä suurin kiitos kuuluu, ikävä kyllä, kiinalaisten epäonnistumiselle afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjunnassa. Ilman sitä vientimäärät Suomesta olisivat olleet hyvin vaatimattomia eivätkä hinnat olisi kohonneet Keski-Euroopassa.

Ruokaviennissä on nyt ovi maailmalle raollaan enemmän kuin koskaan. Ehkä tämä vuosi meni siihen, että elintarviketeollisuus paikkasi kassaansa ja nyt alkavana vuotena vienti alkaa näkyä tuottajillekin. Jos ei ala näkyä, lienee johtopäätösten aika monessa pöydässä.

Toivotaan, että vienti sataa uutena vuotena myös viljelijän laariin. Ja mikä vientiä paljon tärkeämpää, toivotaan, että Suomessa kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa entistä enemmän ja tekevät ostopäätöksensä sen mukaisesti.

Lue lisää