Kolumni

Vihainen puhe on liian tuttua

Kun Suomessa on keskusteltu rakentavasti ja sovittelevasti, asiat ovat edenneet oikeaan suuntaan ja koko maa on kehittynyt. On vaikea nähdä, että nyt olisi toisin.

"Vihan kulttuuri ei kauas kanna. Se kaataa", varoitti Sauli Niinistö suomalaisia uudenvuodenpuheessaan. Tasavallan presidentin huoli on perusteltu. Karkeutta, loukkauksia ja jopa vihaa tihkuva kielenkäyttö on monille suomalaisille nyt liian tuttua.

Asia koskee monia ryhmiä aina poliitikoista maataloustuottajiin tai ympäristöaktiiveihin. Asioista ei enää keskustella, toisia halutaan henkilökohtaisesti loukata. Toisen vakaumus, ammatti, elanto tai mielipide ei enää nauti samanlaista suojaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Niinistö ei ole asiassa yksin. Muun muassa keskustan veteraanipoliitikko Seppo Kääriäinen ennusti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan samaa. "Tulee vielä aika, jolloin kysytään, kuka nämä toisilleen huutelevat joukot yhdistää", hän kirjoitti (MT 30.12.).

 

Monen mielestä tämä aika on jo tullut. Viime vuonna työelämäprofessori ja entinen vihreiden puheenjohtaja Pekka Sauri muun muassa kiinnitti asiaan ansiokkaasti huomiota sosiaalisessa mediassa. Aihe kupli vahvasti myös viime kevään eduskuntavaalikeskustelussa, kun moni veteraanipoliitikko nosti huolensa esille.

Vastuullisten poliitikkojen lisäksi myös media joutuu pohtimaan omaa rooliaan yhteiskunnallisen keskustelun suuntaamisessa.

Missä menee kriittisen journalismin ja populismiin yllyttämisen raja?

Kysymys ei ole uusi, mutta huomattavasti ajankohtaisempi kuin aikoihin.

Facebook ja Twitter tekevät tästä helpompaa kuin aiemmin. Kun joutuu julkisen maalittamisen kohteeksi, tuntee helposti, että vastassa olisi koko maailma, vaikka häiriköitä olisi vain kourallinen. Silti asiaa ei voi laittaa pelkästään jakelualustojen syyksi. Syypäitä ja syitä on etsittävä muualta.

Vihainen puhe kumpuaa usein pettymyksestä ja osattomuuden kokemuksesta. Vaikka suurin osa suomalaisista elää tällä hetkellä kenties paremmin kuin koskaan, menestys ei ole kohdannut kaikkia.

Osan mielestä elintasoerot ovat perusteettomia, toisten katsannossa sosiaaliturva passivoi ja sitä käytetään väärin. Monet suomalaiset ovat huolissaan maahanmuuton kustannuksista ja rikollisuudesta, toisten mielestä he ovat rasisteja.

Myös maaseudun ja kaupunkien väliin on kasvanut juopa. Pääkaupunkiseudun kasvu ja maaseudun murros nostaa kysymyksen, mikä on perusteltua yhteiskunnallista kehitystä. Lihansyönnin lopettaminen vai julkisella tuella rahoitetun betonirakentamisen vähentäminen?

Listaa on helppo jatkaa, valitettavan pitkälle.

 

Uudenvuoden puheessaan Niinistö totesi, että suomalaisten on pystyttävä parempaan, vaikka asioista kiisteleminen ja erilaisten näkökulmien esiin tuominen onkin välttämätöntä. Tästä asiasta on vaikea olla toista mieltä.

Suomalaisten on osattava hoitaa omat asiansa tulevaisuudessakin niin, että kaikki kokevat tulleensa kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Kaikilta suomalaisilta on myös vaadittava oman osansa tekemistä oman maan menestyksen eteen arvoista, ammatista tai vaikkapa syntyperästä huolimatta.

Kun Suomessa on keskusteltu rakentavasti ja sovittelevasti, asiat ovat edenneet oikeaan suuntaan ja koko maa on kehittynyt.

On vaikea nähdä, että nyt olisi toisin.

Korjattu 3.1.2020 kello 11.35 Seppo Kääriäisen sitaatti oikeaksi.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lue lisää