Juuri alkanut uusi vuosikymmen käynnistyi myrskyisissä merkeissä.
Iranilainen kenraali ja islamilaisten vallankumousjoukkojen komentaja Qassem Suleimani sai surmansa Yhdysvaltojen tekemässä ilmaiskussa Irakissa Bagdadissa tammikuun 3. päivänä.
Samassa hetkessä Yhdysvaltain ja Iranin suhteet kiehahtivat jääkylmistä tulikuuman räjähdysherkiksi.
Suleimanin salamurha on saanut iranilaiset raivon valtaan.
Valtion ykkösketjuun kuuluvan kenraalin tappaminen on asia, jota islamilainen ja voimakkaan antiamerikkalainen valtio ei jätä kostamatta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan painotti, että Iranin kostotoimenpiteisiin vastataan rajulla sotilaallisella voimalla. Trump myös väläytti, että Yhdysvallat voisi pommittaa Iranin maailmanperintökohteita.
Koko maailma seuraa henkeään pidätellen, mitä tulevan pitää.
Iran on geopoliittisesti strateginen valtio maailman vilkkaimpien öljyreittien varrella.
Maalla on hyvät diplomaattisuhteet Venäjään. Iran on jyrkässä vastakkainasettelussa alueen toisen valtapelurin, Saudi-Arabian kanssa.
Saudi-Arabia taas on Yhdysvaltain liittolainen. Iran ja Yhdysvaltain liittolainen Israel ovat verivihollisia.
Iranin ja Yhdysvaltain sota voisi pahimmillaan räjähtää laajemmaksi monimutkaiseksi Lähi-idän konfliktiksi, johon sotkeutuu mukaan sotaa käyvien maiden liittolaisia ja naapureita.
Suursota Lähi-idässä voisi vielä levitä muuallekin.
Yhdysvaltain ja Iranin vihamielisiä välejä pyritään nyt liennyttämään monissa pöydissä. Avainasemassa ovat YK ja Nato.
YK:n vaikutusvalta on kuitenkin pahasti murentunut sen vallan vuosista.
Kun perustajajäsen Yhdysvaltain presidentti Trump vielä suhtautuu yliolkaisesti sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään, jää YK pahimmillaan keskustelukerhon asemaan.
Entäpä sitten Nato?
Sotilasliittoon kuuluvien maiden kuuluisi kaikissa tilanteissa seistä liittolaistensa rinnalla.
Nato-maa Turkin hiljaisuus Suleimanin surmanneen iskun jälkeen on kuitenkin ollut korvia huumaavaa.
Vaikka Trump varmasti painostaa Turkkia Iranin-vastaiseen koalitioon, ei Recep Tayyip Erdogan välttämättä taivu.
Iranin ja Turkin välit ovat vanhastaan lämpimät ja kauppasuhteet tiiviit. Parhaimmillaan Turkki voisi sovitella amerikkalaisten ja Iranin tulehtuneita välejä.Pahimmillaan itsevaltainen ja omapäinen Erdogan voi mutkistaa tilannetta entisestään.
Yhdysvaltain ilmaiskua ei ole otettu hurrauksin vastaan Euroopassakaan. Tilanne on herättänyt lähinnä hämmennystä.
Trump on ollut kaikkea muuta kuin rakentava eurooppalaisia Nato-kumppaneitaan kohtaan.
Hän on jopa tölväissyt, ettei USA välttämättä puolustaisi Baltian maita, jos Venäjä sinne hyökkäisi.
Naton toimintakyky voi olla vielä koetuksella Iranin takia.
Suomessa voidaan siltä osin hengähtää, ettei maa ole sotilasliitto Naton täysjäsen – eikä siten velvoitettu lähtökohtaisesti sotimaan Trumpin sotia.
Jos Iranissa syttyy sota, vaikuttaa se kuitenkin suoraan täälläkin.
Lähi-idässä syttyvän suursodan vaikutukset ulottuisivat Eurooppaan ainakin pakolaisaaltoina.
Öljyn hinnassa uusimmat levottomuudet näkyivätkin välittömästi.
