Kolumni

Keittiölaiskuri ei jaksa edes aamupalaleipää tehdä, mutta näpertää illalla yksisarviskakkua

Laura Kuivalahti: "Pitää ottaa leipä, voidella se ja pinota päälle vielä juusto ja ihannetapauksessa jotain vihanneksiakin. Aivan liian monta vaihetta."

Vaikka pääsääntöisesti olen aikamoinen puurtaja, välillä luonteeni laiska puoli ottaa vallan. Näin käy esimerkiksi aamuisin, kun voileivän tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta tehtävältä.

Onhan siinä toki paljon hommaa. Pitää ottaa leipä (valmiiksi paloiteltu – arvannette suhtautumiseni leivän leikkaamiseen), voidella se ja pinota päälle vielä juusto ja ihannetapauksessa jotain vihanneksiakin. Aivan liian monta vaihetta. Viime kuukausina olen jaksanut lähinnä sipaista hummusta ruisleipäni päälle.

En todellakaan jaksa tuhota kynsiäni ja hermojani mandariinia kuoriessani, appelsiinista puhumattakaan. Hävettää myöntää, mutta minussa taitaa olla keittiölaiskurin vikaa.

Miten olen sitten saanut pidettyä itseni vuosikausia ruokittuna? Keittiölaiskuroinnista huolimatta en ole kärsinyt pahoista puutostiloista.

Kuorineen syötävät hedelmät ovat laiskurin pelastus. Joka syksy odotan innolla persimonsesongin alkamista. Jumalaisen hyvä hedelmä, joka vaatii vain viipaloinnin. Välipalan helpottamiseksi leikkuulauta ja veitsi kannattaa jättää pöydälle, niitä tarvitaan kuitenkin vähintään kerran päivässä.

Kiivit ovat myös ihanan vaivattomia, vaikka karvaisten palleroiden kypsyttäminen juuri sopiviksi onkin joskus hieman haastavaa. Omenoita syön kuorineen, vaikka vanhat allergiat saavatkin joskus suun kihisemään.

Vaikka olen aikamoinen keittiölaiskuri, on minussa myös aivan vastakkaisia piirteitä. Rakastan keittiössä näpertelyä, kunhan sitä ei tarvitse tehdä aamuvarhaisella arkisen kiireen keskellä.

Joulukuussa ilahdutin työkavereita yksisarvis­täytekakulla. Ihan vielä en lähtisi konditoriaa perustamaan, mutta kuorrutuksia oli ihana tehdä.

Rakastan tomaattien kalttaamista, ja kaali­kääryleitä näpertelisin vaikka kuinka usein, jos vain kypsennetyn kaalin maku puhuttelisi enemmän. Tänä vuonna aion opetella tekemään macaron- leivoksia.

Vielä kun onnistuisin löytämään sopivan tasapainon ruokapiperryksen ja keittiölaiskuroinnin väliltä. Joskus olisi nimittäin ihanaa syödä aamu­palaksi jättivoileipä.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja ja toimitussihteeri.

Lue lisää