Kolumni

On siinä porvareillakin ihmettelemistä

Poliittisen kentän murros on Suomessa nyt väkevä. Sen on kokenut monen muun perinteisen puolueen ohella myös kansallinen kokoomus. Pitkän hallitustaipaleen jälkeen Kansallinen kokoomus on nyt harjoitellut toiseksi merkittävimpänä oppositiopuolueena oloa perussuomalaisten varjossa.

Asema on sen verran erikoinen, että siihen luontuminen on monelle porvarille totinen paikka.

Periaatteessa puolueella ei ole mitään hätää. Se on pitänyt kannatuksensa toiseksi suurimpana puolueena paremmin kuin keskusta ja sosialidemokraatit, mutta vanhat loistoajat reilusti yli 20 prosentin kannatuksineen ovat kaukana.

Edes oppositioasema ei nyt tuota puheenjohtaja Petteri Orpon porukalle gallup-kannatusta. Se kaikki näyttää menevän perussuomalaisille. Vielä harmillisempaa on, että kokoomus ei tällä hetkellä tunnu edes kiinnostavan muita kuin omiaan.

Ja yhä useampi heistäkin on kiinnostuneempi, miten nuori pääministeri Sanna Marin (sd.) saa hallituksensa ojennukseen, kuinka keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni kestää puolueensa kannatuskatoa tai minkälaisia juonia vihreiden pomo Maria Ohisalo punoo viherporvareiden houkuttelemiseksi oman puolueensa riveihin.

Asetelma onkin kokoomukselle kiistämättä hankala. Sen pitäisi samaan aikaan pystyä haastamaan sekä vihreitä että perussuomalaisia uskottavalla ja johdonmukaisella tavalla.

Etenkin perussuomalaisten kanssa avoimesti kilpaileminen on kokoomukselle hankalaa. Liberaali maahanmuuttopolitiikka ei ole tässä taistossa varsinainen ase.

Aiemman porvarihallituksen sisäministerin ja kokoomuksen maahanmuuttokysymysten erikoismiehen Kai Mykkäsen esittämät otteet eivät tehoa kovempia otteita kaipaaviin suomalaisiin. Perussuomalaiset vetävät joka tapauksessa maahanmuutossa kokoomusta jyrkempää linjaa.

Kiinnostavaa on myös, kuinka kokoomus asemoi itsensä suhteessa hallituksen ympäristöpolitiikkaan. Puolueen kokenut europarlamentaarikko ja metsästrategian vaikutusvaltainen EU-raportööri Petri Sarvamaa joka tapauksessa ajaa metsien talouskäytössä sallivampaa linjaa kuin kokoomuksen ohjelmaan on kirjattu (MT 27.12.2019).

Niin moni maakuntien porvari tukee Sarvamaan ajatuksia, ettei kokoomus hevin lähde kilpailemaan vihreiden kanssa vaikkapa hakkuiden rajoituksilla. Keskustan ja perussuomalaisten uhka on näissä asioissa konkreettinen maakuntien äänistä kilpailtaessa.'

Kokoomuksen valtti on työllisyyskehityksessä, joihin kevään työmarkkinaratkaisut nivoutuvat. Julkisten alojen palkankorotukset ovat työllisyyskehitykselle riski, mutta niitäkään vastustamalla ei kannatusta helposti heru. Niin paljon puolueella on julkisella sektorilla toimivia kannattajia.

Kesäkuun puoluekokouksessa kokoomus joutuu kovan paikan eteen. Jos kannatus ei lähene 20:tä prosenttia, eteen tulee helposti puheenjohtajanvaali. Eduskuntaryhmää johtava Mykkänen ja Mäntyharjun uraohjus Antti Häkkänen ovat todennäköisimmät haastajat espoolaisen talousliberaalin Elina Lepomäen ohella.

Helppoa ei ole tämäkään touhu.

Nykyisessä puheenjohtajassa Petteri Orpossa ei ole välttämättä mitään sellaista vikaa, että johtajanvaihdos puolueen houkuttelevuuteen auttaisi. 

Tämäkin antaa porvareille pohtimista.

Lue lisää