Kolumni

Lisää äänikirjoja, kiitos!

Harva asia maailmassa ilahduttaa minua niin paljon kuin hyvä kirja. On ihanaa uppoutua koukuttavaan juoneen, oppia jotain uutta ja nautiskella kauniista kielestä. Rakastan kansipapereiden hivelyä ja uuden kirjan tuoksun haistelua. Ennen kaikkea huumaannun tarinoista.

Vaikka kanniskelen repussani lähes aina vähintään yhtä fyysistä kirjaa, ei sivujen lehteily ole aina mahdollista. Yritäpä esimerkiksi kaivaa paksu romaani esille täpötäydessä ruuhkabussissa seisoskellessasi tai pyörällä ajaessasi. Tai ehkä on parempi, ettet yritä.

Latasin puhelimeeni syyskuussa 2017 sovelluksen, jonka valikoimassa on äärettömältä tuntuva määrä ääni- ja e-kirjoja. Sitten lapsuuden satukasettien en ole juuri äänikirjoja kuluttanut, mutta tuolloin pari vuotta sitten hurahdin aivan täysin.

Näiden noin 28 kuukauden aikana olen kuunnellut yli 200 äänikirjaa, enkä todellakaan ole lopettamassa lähiaikoina.

Sosiaalisen median kirjallisuusryhmissä käydään toistuvasti aivan absurdia keskustelua siitä, ovatko äänikirjat oikeaa kirjallisuutta ja voiko niiden kuuntelemista laskea lukemiseksi.

En tiedä, onko kyse ajasta, josta elämme, mutta tämä jatkuva asioiden vastakkainasettelu alkaa saada aivan naurettavia mittasuhteita.

Äänikirjojen tuomitseminen joksikin lukemista vähemmäksi on elitististä ja varsin yksioikoista ajattelua. Kaikilla ei ole mahdollisuutta nauttia kirjallisuudesta juoksuttamalla omia silmiään kirjainrivejä pitkin.

Miten kummassa esimerkiksi näkövammaisen, vaikeasti lukihäiriöisen tai vaikkapa lukutaidottoman lapsen tulisi nauttia kirjallisuudesta?

Tietysti ymmärrän ihmisten rakkauden fyysisiä kirjoja kohtaan. Minäkin suhtaudun niihin suurella intohimolla ja kunnioituksella, siitä todisteeksi käy jo pelkästään jatkuvasti kasvava kotikirjastoni.

Äänikirjat eivät kuitenkaan ole kaivamassa perustuksia kirjallisuuden alta, enkä missään tapauksessa näkisi niiden tyhmentävän kirjallisuutta. Päinvastoin, äänikirjojen uudenlainen suosio on kirjallisuuskentälle ainoastaan myönteinen asia etenkin kun fyysisten kirjojen myynti ei tunnu ainakaan lisääntyvän.

Kuuntelen äänikirjoja kävellessäni, pyöräillessäni, siivotessani, tiskatessani ja hoitaessani muita askareita, joihin en tarvitse molempia korviani ja kaikkea aivokapasiteettiani. Jos omistaisin auton, kuuntelisin radion soittolistojen sijaan itseäni kiinnostavia kirjoja.

Jotkut kirjat saattavat sopia jopa paremmin äänikirjoiksi kuin printiltä tavattaviksi. En olisi esimerkiksi ikinä laiskuuttani lukenut fyysisenä kirjana Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia -teosta.

Sapiensin suomenkielisen version lukija on Avarasta luonnosta tuttu Tuomo Holopainen. Kuuntelukokemus oli vaikuttava ja hyvin visuaalinen, sillä näin sieluni silmin kirjan tapahtumat kuin luontodokumenttina ikään.

Tietenkään kaikki kirjat eivät taivu äänikirjoiksi – ainakaan kovin helposti. Runo, jossa käytetään paljon viestiä tehostavia muotoiluja, voi olla hankalaa lukea äänikirjamuotoon. Sarjakuva menettää äänimuodossaan aina visuaalisen ulottuvuutensa.

Toisaalta taas lahjakas lukija osaa tuoda äänikirjaan mukaan myös kursiivit, ja olen kerran kuunnellut kuunnelmaa muistuttavan tulkinnan sarjakuvasta. Äänikirjassa kyse on vain uudesta versiosta, tulkinnasta. Lopulta kuitenkin tärkeintä on tarina, ja että ihmiset löytävät tiensä sen luokse.

Lue lisää