Kolumni

Viisikko kohtasi ankaran arjen

Jos keskustan ramppa kalkattaa, miksi kukaan ei sitä huomaa.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on saanut koko Suomen kannalta ansaittua kansainvälistä ihailua, mutta kotimaisen politiikan arki alkaa ahdistaa päivä päivältä ankarammin. Meneillään olevat työtaistelut vievät Suomelta jo tällä hetkellä satojen miljoonien vientitulot ja sosialidemokraattisen liikkeen näkökulmasta olennaisimmat ongelmat ovat vasta edessä.

Kun julkisen sektorin naisvaltaiset alat muutaman viikon päästä saavat työmarkkinakiukun päälle, Marin saa siitä osansa. Kuntatyönantajien toimitusjohtaja Markku Jalosen vakuuttelu kuntien rahojen loppumisesta on yleisesti tiedossa, mutta se ei nyt auta. Ammattiyhdistysliike on tukenut sosialidemokraatteja ja Marinilta odotetaan vastapalvelusta.

Hänen epäkiitolliseksi tehtäväkseen lankeaa hankkia jostain lisärahoitusta paitsi palkankorotuksiin myös pahenevaan rahapulaan. Keinot ovat vähissä. Valtio velkaantuu, kunnat velkaantuvat, verotusta on vaikea kiristää. Myös valtion omaisuuden myyntiä syömävelan maksuun on hankala myydä äänestäjille leikkauslistoista puhumattakaan.

Talouspolitiikan arviointineuvosto antoi keskiviikkona täyslaidallisen hallituksen linjauksille. Neuvoston mukaan tiedossa olevat toimet eivät riitä hallituksen 75 prosentin työllisyysasteen toteutumiseen. Neuvosto on oikeassa. Erityisesti avoimelle sektorille kaivattaisiin kipeästi oikeita työpaikkoja.

On toki muistettava, että niin kauan, kun työmarkkinoilla ollaan jo valmiiksi kriisissä, hallituksen mahdollisuudet ovat vähäiset. Silti tiedot Marinin ja työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kohtaamisesta eivät ole lupaavia. Tuoreen pääministerin tilannekuva ei vakuuttanut, edes sosialidemokraatteja. Tästä kannattaa jopa porvareiden huolestua. Työmarkkinoiden kiistoissa häviämme helposti kaikki.

Yhtään helpompaa ei ole keskustan puheenjohtajalla Katri Kulmunilla. Ongelmat tulevat eteen juuri valtiovarainministerille. Keskusta on sitoutunut tiukkaan valtiontalouteen ja tämä kortti tulee keväällä katsottavaksi. Kulmunin ongelmana ovat keskustan kentän odotukset. Aloitteita ei tule, muiden puolueiden avauksiin vastataan hitaasti ja edes tehtyjä maaleja ei tuuleteta.

Kun työllisyysaste on noussu 73 prosenttiin ja monissa maakunnissakin tahti on ollut hyvää, keskusta ei ole vaivautunut asiaa noteeraamaan.

Ehkä kannattaisi.

Useissa arvioissa on todettu, ettei se ole nykyisen hallituksen ansio. Sen sijaan edellisen keskustavetoisen hallituksen ansiota siinä jonkin verran on. Nyt kiistanalaisia kiky-päiviä tuntuu olevan vaikea puolustaa, mutta kilpailukyvyn näkökulmasta tämä edellisellä hallituskaudella tehty sopimus on ilman muuta lisännyt työpaikkoja.

Elinkeinoministeri Mika Lintilänkin (kesk) kannattaisi herätä tähän. Jos maakunnissa kerran on töitä tarjolla, voisiko hallitus tehdä jotain, että töille löytyisi tekijöitä.

Vaikka Kulmuni edelleen on omiensa parissa suosituin puheenjohtajan tehtävään (MT 26.11.), omassa puolueessa poreilee. Kun kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) "ihan kaverinsa puolesta" ihmetteli puoluejohdon avuttomuutta (US 28.1.), moni jakaa huolen.

Jos keskustan ramppa kalkattaa, miksi kukaan ei sitä huomaa.

Lue lisää